Tulvia esiintyy eniten rannikon alavilla alueilla sekä sellaisilla jokivarsilla, joiden valuma-alueella on vähän järviä varastoimassa vettä ja tasaamassa virtaamia. Tulvat kuuluvat luonnon kiertoon. Ongelma niistä tulee silloin, kun vesi nousee asuinalueille, teille ja muille ihmisen käyttämille alueille.

Neljä tulvatyyppiä

Suomessa esiintyy neljänlaisia tulvia:

• sisävesien varsilla vesistötulvia,
• rannikolla merivesitulvia,
• taajamissa rankkasadetulvia eli hulevesitulvia
• jokivesistöissä jääpato- ja hyydetulvia

Vesistötulvat kyetään ennustamaan verrattain hyvin. Niitä esiintyy tyypillisesti keväisin, ja niiden voimakkuuteen vaikuttavat valuma-alueelle kertynyt lumimäärä ja kevään sääolot. Vesistötulviin ehtii yleensä varautua hyvin.

Merivesitulvat pystytään tavallisesti ennustamaan useita päiviä etukäteen. Merivesitulvan yleisin syy on matalapaineen tuoma myrsky. Merivesitulvat ovat melko harvinaisia, mutta ilmastonmuutos voi lisätä niiden riskiä.

Rankkasadetulvat ovat hyvin paikallisia, minkä vuoksi niitä on vaikea ennustaa. Rankkasadetulvia esiintyy tyypillisesti kaupungeissa, missä maanpinta on katettu kivillä ja asfaltilla niin, ettei vesi pääse imeytymään maahan. Tulva syntyy, kun hulevesiviemäreiden kapasiteetti ylittyy.

Jääpato- ja hyydetulvat nousevat yleensä hyvin nopeasti. Jääpatotulvia syntyy useimmiten keväällä, kun irronneet jäälautat kasautuvat jokeen padoksi. Hyydetulvia esiintyy erityisesti alkutalven pakkasilla, jolloin alijäähtyneeseen veteen muodostuu virtausta hidastavaa supposohjoa.

Tulvavaara-alueet kartalla

Vesistötulvien ja merivesitulvien vaara-alueet on kartoitettu. Kartoitus kattaa koko rannikon sekä yli sata sisävesialuetta. Kartat löytyvät vesi.fi:n karttapalvelun teemoista tulvavaara-alue vesistöt ja tulvavaara-alue meri.

Vesi.fi:n karttapalvelu

Tulvavaarakartat ovat varsin yksityiskohtaisia. Tulvia voi silti esiintyä myös vaara-alueiden ulkopuolella. Lisäksi on otettava huomioon, että tulvakartat kattavat toistaiseksi vain osan Suomesta.

Tulvavaarakartat eivät sisällä rankkasadetulvien vaara-alueita. Niiden kartoittamisesta vastaavat kunnat. Tietoa rankkasadetulvien vaara-alueista voi kysyä omasta kunnasta.

Tulvakarttapalvelu antaa lisätietoa

Tulvakeskuksen ylläpitämä tulvakarttapalvelu antaa lisää tietoa tulvavaara-alueista ja tulvariskeistä. Palvelussa erottuvat sinisen eri sävyillä vesisyvyydet, jotka toteutuvat tietyllä todennäköisyydellä esiintyvässä tulvassa. Lisäksi palvelussa on tulvariskikarttoja. Ne kertovat, millaisia tulville alttiita kohteita on merkittävillä tulvariskialueilla.

Tulvakarttapalvelu

Merkittävät tulvariskialueet

Tulvakartoitusten perusteella Suomessa nimetty 22 merkittävää tulvariskialuetta. Niistä 17 sijaitsee sisämaan vesistöjen varrella ja 5 rannikolla. Merkittävillä tulvariskialueilla vedenpinnan nousu voi aiheuttaa huomattavia tulvavahinkoja. Alueita nimettäessä on otettu huomioon sekä tulvien todennäköisyys että tulvista koituvien vahinkojen suuruus.

Lisää tietoa tulvariskialueista:

Tulvariskialueet
Asunko tulvariskialueella?

Vesistötulvia esiintyy Suomessa joka kevät, mutta niiden voimakkuus vaihtelee alueittain ja lumi- ja sääolojen mukaan. Muita tulvia esiintyy epäsäännöllisesti, ja ne saattavat myös nousta nopeasti ja yllättäen. Laajoja ja ankaria tulvia on Suomessa harvakseltaan, pieniä ja paikallisia tulvia sitäkin useammin.

Tulvan toistuvuusaika

Tulvan keskimääräistä esiintymistiheyttä kuvaa niin sanottu toistuvuusaika. Se tarkoittaa ajanjaksoa, jonka kuluessa tietyn suuruinen tulva esiintyy keskimäärin yhden kerran. Toistuvuusaika voi olla esimerkiksi kerran sadassa vuodessa. Silloin tulvan vuotuinen todennäköisyys on yksi prosentti. Tällaista tulvaa pidetään harvinaisena. Se voi silti osua omalle kohdalle. Yleinen on tulva, joka esiintyy useammin kuin kerran kymmenessä vuodessa.

Tulvien toistuvuusaikoja ja todennäköisyyksiä:

Ilmastonmuutos lisää tulvien todennäköisyyttä

Ilmastonmuutos lisää rannikkotulvien ja hulevesitulvien riskiä, koska muutoksen edetessä merenpinta nousee ja myrskyt ja rankkasateet yleistyvät. Vesistöjen varsilla voi esiintyä aiempaa useammin talvitulvia, varsinkin Etelä- ja Keski-Suomessa. Kevättulvat vastaavasti pienenevät monin paikoin. Ilmastonmuutos myös lisää vuotuista vaihtelua, minkä vuoksi tulvia on aiempaa vaikeampi ennustaa.

Tulvan yleisyys vaikuttaa vakuutuskorvaukseen

Tulvan toistuvuusajalla on merkitystä, kun tulvavahingosta haetaan korvausta vakuutusyhtiöltä. Vakuutus korvaa yleensä vain poikkeuksellisesta vedenpinnan noususta aiheutuneet tulvavahingot. Tulvan poikkeuksellisuus määritetään vakuutusehdoissa, ja se voi olla esimerkiksi enintään kerran 50 vuodessa esiintyvä tulva.

Senttimetrit merkitsevät

Tulvavahinkojen syntyminen on usein kiinni senteistä. Tulvasuojelun onnistuminen ja paikalliset maastomuodot ratkaisevat, tavoittaako tulvavesi oman talon. Tulvavahinkojen syntyyn vaikuttaa myös se, miten talo on perustettu ja onko talossa maanalainen kellari. Naapuritaloista toinen saattaa säästyä vahingoilta ja toinen kastua. Tulviin kannattaa mieluummin varautua varman päälle kuin olla ylioptimistinen sen suhteen, minne asti tulvavesi ulottuu.

Tulvaveden tärkeät sentit:
10 cm – voi aiheuttaa mittavat omaisuusvahingot
15 cm – voi nopeasti virratessaan kaataa aikuisen
30 cm – voi liikuttaa autoa ja kuljettaa raskaita esineitä
60 cm – saa auton kellumaan

Kriittiset sademäärät

Rankkasadetulvien syntymisessä ratkaisevaa on sademäärä. Kaupunkien ja taajamien hulevesiverkostojen välityskyky ylittyy, jos lyhyessä ajassa sataa suuria määriä vettä. Suomessa on mitattu huomattavia sademääriä – lähes 100 mm kolmessa tunnissa ja 120 mm puolessa vuorokaudessa – joskin tällaiset sateet ovat harvinaisia.

Jos sadekuuron sademäärä lähentelee sataa millimetriä, hulevesiviemärit täyttyvät, ja niistä voi nousta vettä kaduille. Isompia vahinkoja voi syntyä niillä vanhoilla asuinalueilla, missä hulevedet johdetaan yhä jätevesiviemäreihin. Tällaiset sekaviemärit voivat tulvia talojen kellareihin ja pohjakerroksiin. Ulkosalla vettä alkaa kertyä katujen ja kävelyteiden notkelmiin ja alikulkuihin. Veden alle jääneet viemärikannet saattavat siirtyä pois paikoiltaan, mistä syntyy vaaratilanteita.

Vielä suuremmilla sateilla tierakenteet voivat romahtaa ja sorapintaiset tiet kärsiä suuria vaurioita. Tulvavedet saartavat rakennuksia ja hissikuiluihin voi kertyä vettä. Kaduille ja rakennuksiin nousseet jätevedet aiheuttavat tautiriskejä.