Rannikkovesien merkitys monimuotoisuudelle

Rannikkovedet ovat monimuotoisuuden keskittymiä. Lahtien ja poukamien rikkoma rantaviiva, ravinteikkaat jokisuistot sekä matalat ja vaihtelevat pohja-alueet tarjoavat eliölajeille runsaasti erilaisia elinympäristöjä. Erikoisimpia ovat maankohoamisen myötä syntyneet fladat ja kluuvit.

Rannikkovesille on ominaista vaihteleva, usein varsin runsas vesikasvillisuus, jonka suojissa viihtyvät niin sammakot kuin kalanpoikasetkin. Rannikkovedet ovatkin monen kalalajin tärkeitä kutu- ja poikasalueita. Myös lukuisat vesi- ja rantalinnut ja lepakot hyödyntävät monimuotoisia rannikkovesiä. Suomen rannikon kasvi- ja eläinlajisto on sopeutunut elämään Itämeren kaltaisessa nuoressa murtovesialtaassa, jossa suolainen merivesi ja makea vesi sekoittuvat vähäsuolaiseksi vedeksi.

Euroopan unionin tavoite on suojella lajeja ja luontotyyppejä, jotka ovat uhanalaisia tai joita on luontaisesti vähän. Rannikkovesien luontotyypeistä uhanalaisia ovat jokisuistot, rannikon laguunit, kapeat murtovesilahdet, laajat matalat lahdet, vedenalaiset hiekkasärkät ja riutat. Luontotyyppien uhanalaisuus johtuu muun muassa rehevöitymisestä, ruoppauksista ja muusta vesien ja rantojen käytöstä. Saaristomeren rannikon ja jokien ekologinen tila on valtakunnallisen arvion mukaan pääosin tyydyttävä tai välttävä. Sisäsaaristossa ja jokisuistoissa tila on välttävä tai huono.

Tutustu rannikkovesien lajistoon.

Kuva: Rantaveden leviä. © Mats Weterbom / Metsähallitus

Lisää aiheesta:

Vesi.fi:n aineistopankki:

Muualla verkossa: