Kunnostushankkeen vaiheet
Vesistön kunnostamisessa on monta vaihetta. Alkuidean jälkeen tehdään alustava suunnitelma, jonka pohjalta ryhdytään etsimään yhteistyökumppaneita, hankkeen toteuttajia ja mahdollisia rahoittajia. Varsinainen kunnostussuunnitelma tehdään mahdollisimman huolellisesti ja yksityiskohtaisesti. Myös lupa-asiat tulee hoitaa ajoissa kuntoon. Tärkeitä tehtäviä ovat hankkeesta tiedottaminen sekä hankkeen seuranta ja ylläpito.
Kunnostushankkeen vaiheet
1. Idea paperille
Jo aivan alkuvaiheessa on hyvä tehdä karkea suunnitelma siitä, mitä on tarkoitus tehdä ja miksi. Suunnitelma esitellään kalatalousalueen hallitukselle. Jos suunniteltua hanketta ei ole kalatalousalueen käyttö- ja hoitosuunnitelmassa tai vahvistetussa toimintasuunnitelmassa, kalatalousalueen hallitus valmistelee asian kalatalousalueen päätösvaltaa käyttävälle yleiskokoukselle. Yleensä kalatalousalueet pitävät yleiskokouksen kerran vuodessa säännöissään määrättyyn ajankohtaan mennessä.
Lisäksi kannattaa tutustua oman alueen vesien- tai merenhoidon toimenpideohjelmaan ja tarkistaa, onko kunnostuskohde mainittu siellä. Toimenpideohjelmasta voi löytyä hyödyllistä lisätietoa kohteesta, ja maininta vaikuttaa myönteisesti rahoitusmahdollisuuksiin.
Alustavasta suunnitelmasta selviää hankkeen laajuus sekä alustava arvio hankkeen vaikutuksista muun muassa alueen luonto- ja virkistysarvoihin ja mahdollisiin historiallisiin kohteisiin. Tarkempi vaikutusarvio tehdään varsinaisen suunnitelman yhteydessä.
Alustava suunnitelma antaa asiantuntijoille mahdollisuuden tutustua ideaan. Sen pohjalta viranomainen voi arvioida, mitä lupia tai mahdollisia lisäselvityksiä tarvitaan ennen kunnostustoimia. Alustavan suunnitelman avulla kannattaa selvittää myös maa- ja vesialueen omistajien ja muiden yhteistyötahojen suhtautuminen kunnostukseen. Tämä on hyvä tehdä heti hankkeen alussa.
2. Yhteistyötahot, sidosryhmät ja toteuttajat
Mahdollisiin yhteistyökumppaneihin ja sidosryhmiin on hyvä ottaa yhteyttä jo varhain – ja tarpeen mukaan yhdessä tarkentaa hankkeen tavoitteita ja sisältöä. Yhdessä sovitut tavoitteet luovat vahvan pohjan yhteistyölle. Kumppaneiden tarve vaihtelee tapauskohtaisesti hankkeen laajuuden, osaamistarpeiden ja rahoitusvaihtoehdon mukaan. Jos tavoitteena on esimerkiksi kunnostaa kalojen lisääntymisalueita, tarvitaan tähän aiheeseen perehtyneitä asiantuntijoita.
Vesistökunnostusta suunnittelevan kannattaa selvittää oman alueensa verkostot, joiden kautta löytyy paikallisia ja alueellisia asiantuntijoita ja muita osaajia. Vesistökunnostusverkostojen tavoite on jakaa ajantasaista tietoa sekä edistää eri toimijoiden kohtaamista, vuoropuhelua ja yhteistyötä. Valtakunnallisen vesistökunnostusverkoston lisäksi Suomessa toimii useita alueellisia verkostoja, jotka ovat tavallisesti avoimia kaikille kunnostuksesta kiinnostuneille. Oman alueen verkostoista voi kysellä esimerkiksi tutuilta vesistökunnostajilta tai vaikka ELY-keskuksesta.
Muita yhteistyötahoja ovat maa- ja vesialueiden omistajat, kunnat, ELY-keskus, paikalliset vesiensuojeluyhdistykset, tutkimusorganisaatiot, kalatalouden neuvontajärjestöt sekä muut yhdistykset ja järjestöt. ELY-keskus, kunta ja vesistökunnostusverkostot tuntevat parhaiten alueen toimijat ja aiemmat hankkeet. Käänny rohkeasti näiden ja muiden tahojen puoleen! Kun hanke alkaa hahmottua, on tärkeää tehdä työnjako ja päättää kuka projektista on vetovastuussa ja kuka vastaa työnjohdosta.
Lisää tietoa:
Vesi.fi:
Vesistökunnostusverkosto (teemasivu)
3. Rahoitus
Alustavan suunnitelman perusteella voidaan arvioida, kuinka paljon kunnostukseen tarvitaan rahaa ja muita resursseja. Kalatalousalueen hankkeiden tärkeimpiä rahoituslähteitä ovat ELY-keskuksen jakamat kalatalouden edistämismäärärahat. Niitä kannattaa hakea erityisesti silloin, kun hanke tukee kalatalousalueen käyttö- ja hoitosuunnitelman toteuttamista.
Avustuksen saaminen edellyttää hakijalta yleensä myös omarahoitusta. Sen voi tietyissä rahoitusmalleissa korvata ainakin osaksi talkootyöllä. Omarahoitukseksi voidaan tulkita myös ne vesialueiden käytöstä vesienomistajille tarkoitetut korvaukset, jotka jätetään kalatalousalueen käyttöön. Niiden jaosta ja käyttötarkoituksista on säädetty kalastuslaissa (379/2015, 82–85 §).
Vesistökunnostusten yleisimmät rahoituslähteet ovat ympäristöministeriön tai ELY-keskusten jakamat hanketuet. Myös erilaiset säätiöt ja rahastot saattavat rahoittaa vesistökunnostuksia. Rahat pintaan -sivustolta löytyy kattava kooste eri rahoitusmahdollisuuksista teemoittain ryhmiteltynä. Esimerkiksi kalataloudellisiin kunnostuksiin esitellään yhdeksän mahdollista rahoittajaa.
Hankerahoituksen saaminen saattaa vaatia aikaa ja kärsivällisyyttä, sillä useimpia tukia voidaan hakea vain kerran vuodessa. Rahoittajan esittämiin ehtoihin ja kriteereihin tulee perehtyä huolella ja laatia hakemus niiden mukaisesti. Rahoitushakemuksen tekemiseen voi tarvittaessa pyytää apua asiantuntijoilta. Vasta rahoitushakemuksen jättämisen jälkeen syntyneet kulut ovat tukikelpoisia. Tämä on tärkeää muistaa, mikäli hanke halutaan aloittaa ns. omalla riskillä jo ennen hakemuksen jättämistä.
Lisää tietoa:
Muualla verkossa:
4. Varsinainen suunnitelma
Varsinainen kunnostussuunnitelma tehdään perusteellisesti ja huolella. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty! Suunnitelman voi tarpeen mukaan hankkia asiantuntevalta toimijalta, ja myös suunnitteluun voi hakea avustusta. Hyvä, asiantunteva suunnitelma auttaa pysymään aikataulussa ja budjetissa, minimoi mahdolliset riskit ja varmistaa parhaan lopputuloksen. Kunnostussuunnitelman tekeminen voi joskus vaatia esiselvityksiä. Esiselvitysten tarve kannattaa selvittää aikaisessa vaiheessa ELY-keskuksen asiantuntijoilta.
Suunnitelman laajuus ja tarkkuus riippuu kunnostuksen luonteesta. Esimerkiksi konetyötä vaativat, isot kunnostukset vaativat erityisen huolellista suunnittelua. Mikäli kunnostussuunnitelma laaditaan itse, on tärkeää tutustua aiempiin samankaltaisiin kunnostuskohteisiin ja kirjallisuuteen sekä kysyä apua asiantuntijoilta.
Rahoituksen ja mahdollisen lupakäsittelyn aikataulut vaikuttavat paljon suunnitelman tekoon ja hankkeen aikatauluun. Suunnitelmassa on myös otettava huomioon, että osa kunnostustoimista voidaan tehdä vain tiettynä vuodenaikana tai tietyissä sääoloissa – joskaan aivan kaikkea luonnossa tapahtuvaa ei voi ennakoida.
Hyvä kunnostussuunnitelma sisältää ainakin kohteen perustiedot, kunnostuksen tavoitteet, kunnostukseen osallistuvat tahot, kunnostuksessa tarvittavat materiaali- ja ostopalvelutarpeet, kustannusarvion ja aikataulun. Siinä on myös suunnitelmat viestinnästä sekä kohteen huollosta, ylläpidosta ja seurannasta. Rahoittajat voivat lisäksi edellyttää erillistä hankesuunnitelmaa, jossa käsitellään tarkemmin esimerkiksi hankkeen taloutta ja vaikuttavuutta.
Lisää tietoa:
Vesi.fi:
Vesistökunnostus (teemasivu)
5. Luvat ja selvitykset
Kunnostuksiin vaaditaan vähintään maa- ja vesialueen omistajan lupa. Koska vesialueen omistajat ovat kalatalousalueen jäseniä, heidän yhteystietonsa löytyvät kalatalousalueelta, mikäli he ovat ne sinne toimittaneet. Näin ei aina ole, joten omistustietojen selvityksiin ja lupiin on varattava aikaa.
Ennen kunnostustyön aloittamista voi olla tarpeellista tehdä erilaisia selvityksiä. Jos alueella esiintyy esimerkiksi uhanalaisia lajeja, saatetaan tarvita luontoselvityksiä. Selvitysten tarve kannattaa tarkistaa hyvissä ajoin ELY-keskuksesta. Tarpeellisiin luontoselvityksiin on myös mahdollista hakea avustusta. Mahdolliset kulttuuriperintöarvot saa selvitettyä Museovirastosta. Konetöiden varalta tulee selvittää sähkökaapeleiden ja putkilinjojen sijainti.
Vesilain mukainen lupa tarvitaan, jos kunnostus muuttaa vesistöä tai pohjavesioloja. Vesilupa vaaditaan esimerkiksi suurehkoihin ruoppauksiin (yli 500 m³) ja vedenpinnan korkeutta muuttaviin toimiin tai jos hankkeen katsotaan loukkaavaan yleistä tai yksityistä etua. Lupa haetaan aluehallintovirastosta (AVI). Jos vesiluvan tarpeellisuudesta on epävarmuutta, kannattaa ottaa yhteys ELY-keskukseen tai kunnan ympäristösuojeluviranomaiseen.
Kaikesta koneellisesti tapahtuvasta niitosta tai ruoppauksesta pitää joka tapauksessa tehdä ilmoitus ELY-keskukseen hyvissä ajoin ennen työn aloittamista. Ilmoitus tehdään ensisijaisesti sähköisesti aluehallinnon asiointijärjestelmässä. Ilmoituksen perusteella ELY-keskus arvioi, tarvitaanko hankkeelle vesilain mukainen lupa. Jos tarvitaan, lupaa haetaan aluehallintovirastosta. Luvan hakeminen edellyttää perusteellisia suunnitelmia, ja hakijan tulee varautua pitkähköön käsittelyaikaan.
Lisää tietoa:
Vesi.fi:
Lait ja luvat (teemasivu: Rannikkovesien kunnostus ja hoito)
Rannan ruoppaus (syventävä artikkeli)
Muualla verkossa:
Ruoppaus- tai niittoilmoitus (aluehallinnon asiointijärjestelmä)
Vesilupa ja ilmoitukset (ymparisto.fi)
6. Viestintä ja tiedotus
Kunnostushankkeen onnistumiselle on tärkeää, että kunnostus on hyväksytty ja sitä kannatetaan alueen asukkaiden, mökkiläisten ja muiden yhteisöjen keskuudessa. Myönteisestä ilmapiiristä on apua myös aivan konkreettisesti, kun esimerkiksi haetaan talkooväkeä tai seurataan kunnostuksen vaikutuksia. Aktiivinen ja avoin hankeviestintä, mielellään etupainotteisesti, tuo kannatusta hankkeelle ja myös leikkaa huhuilta siivet.
Kunnostushankkeen tarkoitus on hyvä: kalakantoja hoidetaan ja ympäristön tilaa parannetaan. Näistä aiheista on mukava viestiä, ja ne kiinnostavat ihmisiä. Niinpä paikallislehdet ja muu media usein uutisoivat kunnostushankkeista mielellään. Hankkeelle voidaan perustaa myös omat kotisivut tai hyödyntää sosiaalisen median kanavia.
Viestintäkanavan valintaan vaikuttaa se, kenet viestillä halutaan tavoittaa ja millaista viestintää tarvitaan. Esimerkiksi hankkeen alkamisesta kertova tiedote sanomalehdessä tavoittaa ihmisiä laajasti. Kunnostushankkeelle perustetun yhdistyksen tai talkooväen keskinäiseen viestintään sopii taas paremmin sähköposti, Facebook- tai WhatsApp-ryhmä.
Julkisuudella on myös kääntöpuolensa. On hyvä välttää ilmoittamasta esimerkiksi uhanalaisten lajien täsmällisiä lisääntymisalueita, jotta eliöiden lisääntymisrauha säilyy. Viestinnässä tarvitaan siis suunnitelmallisuutta ja tapauskohtaista harkintaa. Mahdollisia rahoittajan antamia viestintäohjeita on tärkeää noudattaa. Hankkeen työnjaon yhteydessä kannattaa valita erikseen viestinnän vastuuhenkilö, joka toteuttaa yhdessä sovittua viestintäsuunnitelmaa.
7. Huolto, ylläpito ja seuranta
Jotta kunnostuksen tuloksista ja vaikuttavuudesta saadaan tietoa, pitää kunnostetun alueen tilaa myös seurata. Seurantasuunnitelma on hyvä sisällyttää jo hanke- tai kunnostussuunnitelmaan. Ulkopuolista rahoitusta saavissa pitkäkestoisissa hankkeissa voi olla perusteltua sisällyttää rahoitussuunnitelmaan myös jälkiseurannan aloituskuluja.
Seurannan tulee kestää riittävän pitkään, yleensä useita vuosia, jotta saadaan riittävästi luotettavaa tietoa kunnostuksen tuomista muutoksista. Seurattavia asioita saattavat olla esimerkiksi rakennetun kutusoraikon pysyvyys, kohdelajin poikasmäärän kehitys sekä saaliin määrä ja yksikkösaalis.
Monet kunnostukset edellyttävät myös jälkihoitoa, mikä on hyvä tiedostaa jo hankesuunnitelmassa. Miten toimitaan hankkeen loputtua? Parhaassa tapauksessa jälkihoidosta vastaavat muutamat aktiiviset paikalliset asukkaat, joskus taas on tarpeen hakea vielä lisärahoitusta jälkihoitoon. Lisärahoituksen tarve voi tulla esiin melko nopeasti tai vasta vuosien kuluttua. Esimerkiksi rehevöityneissä vesissä voi syntyä hoitotarvetta varsinaisen kunnostushankkeen jälkeenkin. Niitetyt alueet tulee pitää avoimena jatkossakin.
