Rehuvalinnat

Rehuvalinnat

Kalankasvatuksen aiheuttama ravinnekuormitus on lähes kokonaan peräisin kalojen ruokintaan käytetystä teollisesta rehusta. Rehun sisältämistä ravinteista vain osa imeytyy kalan elimistöön, loput poistuvat kalan eritteiden mukana. Rehun laatu ratkaisee, kuinka tehokkaasti kalat pystyvät käyttämään hyväksi rehun sisältämää typpeä ja fosforia. Rehuvalinnoilla voidaan siten vaikuttaa paljon laitosten aiheuttamaan ravinnekuormitukseen. Hyvillä rehuvalinnoilla on myös tuotantotaloudellista merkitystä: tuotanto tehostuu ja kalat pysyvät terveinä, kun ravinteet ovat kaloille mahdollisimman käyttökelpoisessa muodossa.

Kalankasvatuksen rehevöittävää vaikutuksia voidaan kokonaisuudessa lieventää käyttämällä rehun raaka-aineena samasta vesistöstä tai merestä pyydettyä kalaa. Pyydettyjen kalojen mukana vesistöstä poistuu ravinteita, mikä kompensoi kalankasvatuksen ravinnepäästöjä.

Ruokintamenetelmät

Ruokintamenetelmät

Hyvin mitoitettu, oikein ajoitettu ja huolellisesti toteutettu ruokinta vähentää rehuhukkaa ja kalankasvatuksen aiheuttamaa ravinnekuormaa. Ruokinta-automaatit ovat hyvä apuväline, mutta ruokinta voidaan hoitaa hyvin myös ilman automaatiota.

Ruokinnan mitoitus voi perustua joko kalojen ruokahaluun tai ennalta arvioituun annokseen eli ruokintataulukoihin. Ruokintataulukot ilmoittavat päiväannoksen prosentteina kalan painosta. Annokseen vaikuttavat kalalaji, kalojen koko ja veden lämpötila. Ruokahaluun perustuvassa ruokinnassa ruokahalu voidaan päätellä kalojen käyttäytymisestä. Ruokinta tulee lopettaa ennen kuin kalat tulevat kylläisiksi.

Kaloja ruokittaessa rehu on hyvä levittää tasaisesti suurelle alueelle, mutta kuitenkin niin, etteivät virtaukset tai aallokko vie rehua pois altaasta. Päivittäisten ruokintakertojen määrä ja ajoitus vaihtelevat kalojen koon, vuodenajan ja kalalajin mukaan.

Sijainninohjaus

Sijainninohjaus

Merialueella tapahtuvan kalankasvatuksen ympäristöhaittoja voidaan lieventää, kun vältetään sijoittamasta laitoksia sisäsaariston herkille alueille. Viranomaiset pyrkivät entistä enemmän ohjaamaan uusia laitoksia ulkosaaristoon, missä laitosten päästöistä syntyy vähemmän haittoja. Sijainninohjausta tukee vuonna 2014 laadittu Kansallinen vesiviljelyn sijainninohjaussuunnitelma. Siinä on tunnistettu alueita, joilla kalankasvatusta voidaan lisätä kestävästi.

Kun kalankasvatuksen painopiste siirtyy ulommille vesialueille, ristiriidat vesistön muiden käyttömuotojen kanssa vähenevät. Kalankasvatusta harjoittavalle yritykselle ulkosaaristo antaa mahdollisuuden keskittää tuotanto suurempiin yksiköihin, mikä parantaa toiminnan kannattavuutta. Ulkosaaristoon sijoittuvien verkkoaltaiden ja laitteiden tulee kuitenkin olla tavanomaista järeämpiä, jotta ne kestävät voimakasta aallokkoa ja virtausoloja. Tällaista tekniikkaa on jo yleisesti käytössä maailmalla suurilla verkkoallaslaitoksilla.

Kansallinen vesiviljelyn sijainninohjaussuunnitelma (maa- ja metsätalousministeriö & ympäristöministeriö)