Lämmin ja aurinkoinen sää voi kasvattaa sinileväkukintojen määrää

Sinileväkukintojen riski on kesällä Suomen merialueilla huomattava – lämmin ja aurinkoinen sää voi kasvattaa kukinnat voimakkaiksi

Voimakkaiden ja laajojen sinileväkukintojen riski Suomen merialueella on viime vuosien tasoa, sillä ravinnetilanne on pitkälti pysynyt ennallaan.

Sinilevälauttojen muodostumisriski on tänä kesänä huomattava Suomenlahdella, Itämeren pääaltaan pohjoisosassa ja suurimmassa osassa Saaristomerta. Riski on kohtalainen kaakkoisella Selkämerellä. Muualla Selkämerellä ja Perämerellä riski on vähäinen. Riskin toteutumisen ratkaisevat kesän sääolot.

Kesän säät ratkaisevat leväkukintojen runsauden

Sinileväkukintojen riskiarvio perustuu edellisen talven typpi- ja fosforimääriin. Suomen ympäristökeskus SYKE ja Ruotsin ilmatieteen ja hydrologian laitos (SMHI) ovat mitanneet talven ravinnemääriä Arandan seurantamatkoilla hyvin kattavasti. Lisäksi Perämeren ravinnetietoja saatiin Uumajan yliopistolla. SYKE ja Ilmatieteen laitos arvioivat leväkukintojen riskin Itämeren ekosysteemimallilla. Talven ravinnemäärien lisäksi arviossa huomioitiin ravinnepitoisuuksien kehittyminen kevään 2019 aikana. Siitä saatiin tietoa kauppalaivoilla tehtävästä Alg@line-seurannasta ja Arandan matkoilta.

Talven ravinnetilanne antaa alueellisen yleiskuvan ravinteiden saatavuudesta seuraavana kesänä. Kesän lopullisen levätilanteen ratkaisevat kuitenkin sääolot. Sinilevä viihtyy lämpimässä vedessä ja tarvitsee kasvuunsa myös runsaasti valoa. Sinilevien kasvu on hidasta, joten runsas leväkukinta vaatii parin viikon suotuisia olosuhteita.

”Tämä kesäkuun alussa annettu riskiennuste pystyy kyllä varsin hyvin kertomaan potentiaalisista sinileväkukinta-alueista, mutta todellista levätilannetta on syytä seurata viikkotiedotteista ja omin silmin”, toteaa ryhmäpäällikkö Harri Kuosa SYKEstä.

Viime kesät ovat tästä malliesimerkki. Viime kesänä sinileväkukintojen riski arvioitiin pienemmäksi kuin vuonna 2017, mutta toisin kävi. Vuoden 2017 kesä oli harvinaisen kylmä ja pilvinen eikä kukintoja juuri havaittu. Viime kesän ”käristyskupolin” tuloksena oli yksi viime vuosien pahimmista sinilevätilanteista merialueellamme huolimatta siitä, että talven ravinnetilanne ennakoi vain keskimääräistä riskiä.

Sinileväkukintojen huippu Suomen merialueella ajoittuu yleensä heinäkuun lopulle ja elokuun alkuun. Kukinnat voivat jatkua paikoin pitkälle syksyyn, mutta eivät yleensä yhtä massiivisina kuin kesällä.

Sinilevälauttojen muutokset voivat olla nopeita

Avomerellä muodostuneiden levämassojen kertyminen pintaan ja kulkeutuminen lähelle rannikkoa riippuu kulloinkin vallitsevista tuuli- ja virtausoloista. Esimerkiksi eteläisillä merialueillamme sinilevien pintakukinta voi kulkeutua saaristoon ja rannikoille varsinkin etelän puoleisten tuulten vallitessa.

Voimakas tuuli sekoittaa sinileväkukinnan pintaveteen, jolloin levä on vaikeammin havaittavissa. Tyynen jakson aikana sinilevät nousevat taas nopeasti pintaan.

Sinilevien runsaus voi vaihdella pienelläkin alueella paljon. Rannikolla ja saaristossa virtausolot ja paikalliset ravinnelähteet voivat aiheuttaa paikallisia leväkukintoja etenkin pitkän tyynen ja lämpimän jakson aikana. Lisäksi tuuli voi kasata sinilevää rantaveteen ja rannoille.

Sinilevät voivat muodostaa erilaisia myrkkyjä ja ihoa ärsyttäviä aineita. Runsaisiin sinileväkukintoihin on aina syytä suhtautua varoen.

Levätiedotus alkaa

Suomen ympäristökeskus tiedottaa yleisestä sinilevätilanteesta viikoittain torstaisin elokuun loppuun saakka. Kesän ensimmäinen leväkatsaus julkaistiin 6.6.2019 klo 13.

Lähde: Suomen ympäristökeskus

Julkaistu: 6.6.2019

Tämän tiedon on tuottanut