Pohjois-Pohjanmaan järvien happitilanne maaliskuussa tavanomainen

Järvien happitilanne oli hyvä erinomaisessa ja hyvässä ekologisessa tilassa olevissa järvissä. Heikoin happitilanne oli matalissa ja rehevissä järvissä. Koillismaan järvissä jäänpaksuus oli maaliskuussa keskimäärin 0,7 metriä, Pohjois-Pohjanmaan eteläosalla 0,5 metriä. ELY-keskukseen ei ole tullut talven aikana ilmoituksia kalakuolemista.

Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen järvien seurantaohjelmassa on vuosittain noin 30 järveä, joista valtaosa vaihtuu vuosittain. Järviä havainnoidaan pääsääntöisesti neljä kertaa vuodessa (maalis-, heinä-, elo- ja syys-lokakuussa). Maaliskuussa seurannalla saadaan tietoa järvien happitilanteesta talvikerrostuneisuuden lopussa. Näytteenottopaikka on yleensä järven syvänne.

Hapenpuute alkaa vaikuttaa kaloihin, kun veden happipitoisuus alittaa 5 mg litrassa. Kalojen hapentarve vaihtelee lajikohtaisesti. Talven aikana ELY-keskukseen ei ole tullut ilmoituksia kalakuolemista.

Paras happitilanne oli suurimpien järvien syvänteissä Oulujärven Niskanselällä Vaalassa ja Yli-Kitkalla Kuusamossa. Kuusamon Raakunjärvessä, Vähäjärvessä, Kontioluomalla, Iijärvessä, Pukkajärvessä, Pokotusjärvessä, Kallunkijärvessä, Taivalkosken Loukusanjärvessä, Pudasjärven Naamankajärvessä ja Jaurakkajärvessä, Reisjärven Norssinjärvessä sekä Pyhännän Iso Lamujärvessä happea oli hyvin, vaikka osassa järviä pohjanläheinen happipitoisuus oli alentunut. Näiden järvien ekologinen tila on Raakunjärveä lukuun ottamatta hyvä tai erinomainen.

Matalissa järvissä happitilanne oli hyvä Pudasjärven Lauttasessa ja Aittojärvessä, Haapajärven Settijärvessä sekä Siikalatvan lyhytviipymäisessä Mulkuanjärvessä. Settijärveä lukuun ottamatta kyseiset järvet ovat hyvässä ekologisessa tilassa. Heikoin happitilanne oli Haapajärven Ainalinjärvessä ja Oulaisten Isojärvessä, joissa vesi oli hapetonta. Myös Haapaveden Osmankijärvessä ja Raahen Lumijärvessä happi oli lähes loppunut. Taivalkosken Virkkusenjärvessä, Kuusamon Tärkkämössä, Siikalatvan Vähä Lamussa ja Iin Mursunjärvessä happea oli alle 5 mg litrassa.

Matalien järvien heikkoa happitilannetta selittää pieni vesitilavuus. Happea kuluu etenkin rehevissä järvissä, joissa on paljon hajotettavaa eloperäistä ainesta. Esimerkiksi Kuusamon Vuosselijärvessä vesiruton hajoaminen on hapenkulumisen todennäköisin syy.

Hautaperän tekojärvessä Haapajärvellä pintaveden happipitoisuus oli hyvä, mutta jo viidessä metrissä happitilanne oli heikko ja pohjan lähellä oli hapetonta. Pohjanläheinen hapettomuus vapauttaa pohjasedimentistä ravinteita takaisin veteen, mikä näkyi Hautaperän tekojärven suurina pohjanläheisinä ravinne- ja rautapitoisuuksina sekä korkeina väri- sekä sameusarvoina.

Kuusamon Jaurasessa ja Saapunkijärvessä sekä Reisjärven Vuohtojärvessä happea oli pintakerroksessa hyvin, mutta jo viidessä metrissä happipitoisuus oli laskenut 5 milligrammaa litrassa tienoille.

Vuosittain seurannassa olevilla Oulujärven Niskanselällä, Kuusamon Yli-Kitkalla ja Haapaveden Iso Vatjusjärvellä maaliskuun happitilanne oli hyvin samanlainen kuin vuosi sitten samaan aikaan. Pyhäjärven Komujärvellä happitilanne oli edellisvuotta parempi.

Lisätietoa ELY-keskuksen seurantaohjelmasta (ymparisto.fi)

Lisätietoa:

Biologi Mirja Heikkinen, p. 0295 038 315
Vesienhoitoryhmän päällikkö Jermi Tertsunen (kalat), p. 0295 038 423
etunimi.sukunimi@ely-keskus.fi

Kuva: Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus