Metsäojituksella on myös positiivisia vaikutuksia

Suometsätaloudella on tärkeä merkitys

Metsäojitusta kohtaan on viime aikoina esitetty kovaa kritiikkiä – osin syystäkin. Nykytiedon valossa on helppo heittää, että soita ei olisi pitänyt ojittaa. Metsät ja metsätalous ovat olleet maamme talouden vetureita koko itsenäisyytemme ajan. Historiaamme liittyy ajanjaksoja, joissa on ollut välttämätöntä löytää uusia keinoja metsäpinta-alan ja samalla puuntuotannon kasvattamiseen metsäteollisuuden tarpeisiin. Sotien jälkeiset alueluovutukset ja niiden mukaiset muutokset metsämaapinta-aloissa yhdessä voimakkaiden sotakorvaushakkuiden kanssa loivat tarvetta saada nopeasti lisää uutta metsänkasvupotentiaalia. Asutustoiminta oli tuolloin myös merkittävä osa kansakuntamme selviytymistarinaa. Suot olivat käyttämätön potentiaali, jolla pystyttiin nopeasti paikkaamaan alueluovutusten aiheuttamaa vajetta pellonraivauksen ja tarvittavan uuden metsäpinta-alan tarpeisiin. Erityisesti 1960-luvun alun talousohjelmissa suot nähtiin tulevaisuuden metsätalouden voimavarana, joihin kannatti panostaa kuivatustoimintaa voimakkaasti tehostamalla.

Järjestelmällinen metsäojitustoiminta alkoi Suomessa viime vuosisadan alussa valtion ja metsäfirmojen mailla. Yksityismailla ojitustoiminta alkoi pari vuosikymmentä myöhemmin. Tuolloin niin sanotun lapiokaivun aikaan ojituksilla oli jo tärkeä merkitys työllistäjänä. Soiden taloudellisen hyödyntämisen nopeutumista auttoivat koneellistuminen ja oja-aurojen kehittäminen. Pääosa metsäojituksista onkin toteutettu 1950-luvulta 1980-luvun puoliväliin saakka. Soita ja vedenvaivaamia metsämaita on ojitettu metsänkasvatusta varten noin 5.7 miljoonaa hehtaaria. Ojituksilla on myös saatu aikaan merkittäviä tuloksia! Toki ylilyöntejäkin on. Kuivatusten seurauksena noin neljännes metsiemme puuston kasvusta tulee tällä hetkellä ojitusalueilta. Ojitustoiminta on nykyään vanhojen ojien kunnostamista ja kuivatuksen täydentämistä. Viime vuosina ojia on kunnostettu keskimäärin 35 000 hehtaarin alalta vuodessa.

On syytä muistaa, että toiminta perustuu aina kunkin aikakauden tutkittuun tietoon. Vilkkaimman ojitustoiminnan kaudella nähtiin taloudellisesti kannattaviksi ojittaa lannoittaen jopa kaikkein karuimpiakin suotyyppejä. Kokemusten myötä tietomme on tältä osin lisääntynyt ja käsityksemme muuttunut. Me tiedämme nyt, että aiempi uudisojitus ja nykyinen ojien kunnostaminen lisäävät erityisesti kiintoaineen ja siihen sitoutuneiden ravinteiden kuormitusta. Vedenpinnan aleneminen ja hapellisten olosuhteiden muodostuminen voimistavat toisaalta ravinteiden mineralisaatiota, mikä edesauttaa puuston kasvua, mutta voi myös lisätä ravinteiden huuhtoutumista valumavesiin. Arvioita metsätalouden aiheuttamasta vesistöihin kohdistuvasta fosfori-, hiili- ja typpikuormituksesta on tarkennettu. Vuonna 2019 päättyneen Metsä-Vesi -hankkeen tulosten perusteella metsätalouden osuus kuormituksesta on aiempaa arvioitua suurempi ja luonnonhuuhtouman vastaavasti pienempi. Samoin tiedämme, että kuivatuksella saamme myös aikaan turpeen hajoamista.

Lisää tutkimusta ja kehittämistä tarvitaan

Suometsätalous on tulevaisuudessakin merkittävä osa metsätalouden kokonaisuutta. Siksi meidän on tutkimustoiminnalla löydettävä hyvä tasapaino niin vesiensuojelun kuin ilmastoon vaikuttavien tekijöidenkin suhteen. Mikä on esimerkiksi tarpeellinen kuivatussyvyys? Muun muassa tähän kysymykseen TurVI -hankkeella pyritään vastaamaan ja kehittämään ojitustekniikkaa sekä arvioimaan, onko mahdollista madaltaa nykysuositusten mukaista ojasyvyyttä. Hankkeella tarkastellaan erityisesti ojasyvyyden säätelyn kytköstä turvemaiden hiilensidontaan ja vesiensuojeluun. Hankkeessa kehitetään myös ojituksen suunnittelijoiden käyttöön menetelmää, jolla voidaan tarkastella ojien kunnostuksen kannattavuutta.

Käsitys jatkuvan kasvatuksen käyttömahdollisuuksista turvemailla lisääntyy tutkimusten edistyessä. Varmempaa tietoa puuston haihduttavan vaikutuksen hyödyntämismahdollisuuksista ojien kunnostamisen osittaisena korvaajana tai ojien perkausvälin pidentäjänä saadaan vain pitkän aikavälin tutkimuksella. Myös tuhkalannoituksen lisääminen edistää haihduttavan puuston ja samalla hiilinielun kehitystä suometsissä. Menettelyllä voi myös olla merkitystä ojien kunnostustarvetta vähentävänä tekijänä.

Vesiensuojelumenetelmiä on kehitetty ja kehitetään lukuisissa tutkimus- ja kehittämishankkeissa. Tavoitteena on kehittää mahdollisimman luonnonmukaisia menetelmiä, joiden huoltotarve on vähäinen ja jotka toimivat maasto-olosuhteissa mahdollisimman pitkään. Lupaavia tuloksia ravinteiden pidätyksen tehostumisesta on saatu esimerkiksi puuaineksen lisäämisestä laskeutusaltaaseen. Viljelysvaltaojissa veden virtausnopeuden hidastamiseen käytettyä kaksitasouomaa – tulvatasannetta testataan myös metsätalouden vesiensuojelurakenteena.

Avointen paikkatietoaineistojen ja laserkeilausaineiston hyödyntämisestä on jo tällä hetkellä hyviä kokemuksia suometsänhoitohankkeen suunnittelussa. Laserkeilausaineistosta tuotetun tarkan korkeusmallin avulla ojien kunnostuksen suunnittelu tarkentuu ja muun muassa vesiensuojelurakenteet voidaan mitoittaa täsmällisemmin sekä sijoittaa tarkoituksenmukaisiin paikkoihin. Tavoitteena on myös kehittää menetelmää, jolla ojituksen suunnittelija laserkeilausaineistoa ja paikkatietotyökaluja hyödyntäen pystyy tunnistamaan suunnitelma-alueeltaan ennakkoon ne ojat, jotka edellyttävät kunnostamista ja siten täsmentämään suunnitelmaansa. Paikkatietotyökalujen jatkuva kehittäminen takaa käytössä olevien entistä tarkempien aineistojen paremman hyödyntämisen. Jatkossa suositellaan todennäköisesti nykyistä matalampia ojia, jolloin pitää satsata paljon enemmän korkeusmallien ja paikkatiedon hyödyntämiseen suunnittelussa. Hyvän suunnittelun ja paikkatietotyökalujen asema korostuu. Uusilla, HYTKY-hankkeessa kehitettävillä ”täsmä-suunnittelun” apuvälineillä löydämme juuri ne tärkeät ojat, jotka valuma-alueen kannalta ovat oleellisimpia perata.

Hyvän suunnittelun lähtökohtana korostetaan kuivatusuomien luonnonmukaisuutta ja kuivatusjärjestelmien säätömahdollisuutta sekä kosteikkojen ynnä muiden vesien ohjaukseen ja varastointiin liittyvien tekniikoiden soveltamista. Näillä menetelmillä varaudutaan samalla sään ääri-ilmiöiden ja ilmastonmuutoksen torjuntaan ja sopeutumiseen. Toimenpiteiden suunnittelun tarkentamista korostetaan ja ojien kunnostamisen tarkoituksenmukaisuuden arviointiin panostetaan. Tämä kaikki edellyttää laajaa panostusta menetelmien kehittämiseen ja ammattitaidon ylläpitämiseen tähtäävän koulutuksen järjestämistä kaikilla tasoilla urakoitsijasta suunnittelijaan ja viranomaiseen.

Hyvällä yhteistyöllä tuloksiin

Tulevaisuudessa korostetaan myös yhteistoiminnan kehittämistä valuma-aluetasolla eri sektoreiden välillä. Tiiviimpi yhteistoimintaverkosto ja vuoropuhelu maa- ja metsätaloustoimijoiden sekä alueen muiden sidosryhmien välillä toisi mahdollisuuden hyvään vesiensuojeluun liittyvään tietojenvaihtoon yhteisen valuma-alueen eri osissa. Yhteistyön etuna olisi, että esimerkiksi vesiensuojelurakenteet pystyttäisiin miettimään mitoitukseltaan toimiviksi.

Tällä hetkellä tehdään tiivistä yhteistyötä muun muassa ympäristöministeriön HELMI-ohjelmaan liittyen siinä, että mietitään toimivia ratkaisuja vesien palauttamiseksi suojelualueille sellaisiin kohtiin, jotka ovat kuivahtaneet ympärillä olevien ojitusten seurauksena. Tarkan korkeusmallin ja gps-paikannuksen hyödyntäminen ojien kunnostamisen ja vesien johtamisen suunnittelussa antaa mahdollisuuden kehittää vesien palauttamistekniikkaa. Tästä win-win -periaatteesta hyötyvät kaikki, koska vesien palauttaminen suojelualueelle parantaa ojitusten seurauksena kuivahtaneen alueen elinympäristön tilaa ja toimii osittain samalla metsätalousalueella tehtävien toimenpiteiden vesiensuojelurakenteena. Vesien johtamisen kehittäminen lisää myös koko valuma-alueella vesien hallittuun viivyttämiseen tähtäävien menetelmien hyödyntämistä. Samaa tekniikkaa voidaan hyödyntää johtamalla ojien kunnostus- tai maanmuokkausalueiden vesiä läheisille metsätalouden ulkopuolelle jääville heikkotuottoisille vanhoille ojitusalueille. Alueet toimivat puskurivyöhykkeinä tai pintavalutuskenttinä ja samalla vettyminen aikaansaa eliöiden elinympäristön tilan parantumista. Tällä vesien viivyttämisellä voi olla valuma-aluetasolla myös vaikutusta tulvanhallintaan tulevaisuuden muuttuvassa ilmastossa.

Samuli Joensuu

Kirjoittaja toimii Tapio Oy:ssä vesiensuojelun johtavana asiantuntijana