Mennäänkö metsätaloudessa Ojasta allikkoon?

Moni kirkas ja kalaisa metsäpuro ja järvi on liettynyt ja tummentunut metsätalouden hajakuormituksen seurauksena. Hakkuut, maanmuokkaus, ojitukset, puuston lisääntyminen ja kuusivaltaistuminen, kuten myös ilmastonmuutoksen myötä kasvaneet sateet ja huuhtoutumista lisäävät sulat kaudet ovat jättäneet jälkensä vesistöihin. Suometsissä myös vanhojen ojien ravinnepäästöt ovat jatkuneet korkeina turpeen hiljalleen maatuessa ja huuhtoutuessa vesistöön.

Vesistöjemme tilaan vaikuttavat myös esimerkiksi maatalous, turvetuotanto, uitto ja vesivoimakin, joiden osalta vesistöön kohdistuvia vaikutuksia pyritään lieventämään yhtä lailla.

Metsätalouden vesiensuojelun ja luonnon monimuotoisuuden turvaava keinovalikoima on lisääntynyt vuosien saatossa ja erilaisia ennallistamistoimia tehdään enemmän kuin koskaan aikaisemmin, mutta lisää vaikuttavia toimia tarvitaan, jos haluamme saada vesistömme lähemmäs niiden luonnontilaa.

Yksi keino parantaa vesiluontomme tilaa on ohjata ravinteita ja kiintoainesta sisältäviä vesiä kuivuneille suoalueille pidättymään.

Suot vesiensuojelukosteikkoina

Ojasta allikkoon -vertauksella ei tarkoiteta epäonnistumista vaan Iin Micropoliksen, Tapio Oy:n ja Metsäkeskuksen yhteishanketta, jossa kehitetään menetelmää vesiensuojelun tehostamiseksi johtamalla vesiä kuivuneille soille, jonne ne ovat luontaisesti kuuluneet.

Toimintamallin ajatuksena on ohjata ravinteita ja kiintoainesta sisältävät vedet soille pidättymään ja kasvien ravinnoksi sen sijaan, että ne päätyisivät kuormittamaan vesistöä.

Pintavalutus ojittamattomilla soilla on tehokkain tunnettu luontopohjainen vesiensuojelumenetelmä. Erityisesti Pohjois-Suomessa on kymmeniätuhansia hehtaareita reunoilta ojitettuja kuivuudesta kärsiviä aapasoita, jotka voisivat vastaanottaa ojitusvesiä ilman, että se haittaisi metsätalouden harjoittamista. Aapasuot ovat keskiosiltaan muuta ympäristöä matalammalla, mikä lisää ravinteiden pidättymistä suolla eikä aiheuta suota ympäröivän puuston vettymistä.

Myös muunlaisia ojitettuja soita, joissa puu ei ole lähtenyt kasvamaan, sekä käytöstä poistuvia turvetuotantoalueita on mahdollista hyödyntää vesiensuojelutarkoituksessa. Neova on rakentanut Iijoen valuma-alueelle jo kolme vesiensuojelukosteikkoa entisille turvetuotantoalueille, jotka keräävät vesiä laajoilta metsätalousalueilta.

Soiden ennallistamisen moninaiset hyödyt

Toimintamallilla on merkittäviä hyötyjä luonnon monimuotoisuudelle. Soille palautettujen vesien myötä suot alkavat ennallistua ja ne tarjoavat ravintoa ja elinympäristöjä hyönteisille, linnuille ja muille metsän eläimille ravintoketjussa. Soista muodostuu myös erinomaisia riistaelinympäristöjä ja arvomarjojen keitaita. Suot parantavat myös mm. uhanalaisten lohikalojen elinympäristöjä tasatessaan virtaamia ja lämpötiloja ympärivuotisesti sen lisäksi, että metsäpurojen liettyneet pohjat alkavat elpyä kuormituksen, tulvapiikkien ja eroosion vähentyessä.

Suot liittyvät myös ilmastonmuutoksen torjuntaan. Soihin ja turvemaihin on varastoituneena moninkertainen määrä hiiltä verrattuna näkyvään puustoon. Kuivuneen suon vesittäminen estää turpeessa olevan hiilen hajoamista ja vapautumista ilmakehään ja vesistöön. Ennallistettu suo alkaa kerryttää samalla uutta hiilivarastoa, mutta sen vaikutus on ilmastoa viilentävä vasta pitkällä aikavälillä, koska suo alkaa tuottaa myös ilmakehää lämmittävää metaania.

Toki laakea suo miellyttää silmää myös maisemallisesti ja virkistysnäkökulmasta enemmän kuin ojitettu ja hoitamaton rääseikkö.

Kuva: Ote Ojasta allikkoon -hankkeen sarjakuvasta (Iin Micropolis).

Nyt kun tutkijat ja päätöksentekijät miettivät miten voidaan samanaikaisesti parantaa vesiensuojelua, luonnon monimuotoisuutta ja hiilensidontaa, on ojitusvesien ohjaaminen soille aidosti synerginen toimenpide, josta ei aiheudu käytännössä haittaa metsätaloudelle. Suon ennallistamisen yhteydessä poistettava energia- ja kuitupuu itse asiassa tuo oman pienen lisänsä metsäteollisuuden ja kaukolämpövoimaloiden tarpeisiin.

Puheista tekoihin

Miten siis saada liikkeelle toimintamalli, joka ainakin paperilla näyttäisi ihanteelliselta toimintamallilta, jossa on vain voittajia?

Valtion maiden osalta menetelmän toteuttaminen on suhteellisen yksinkertaista ja osin jo käytössä, mutta yksityismailla sekä kohteilla, joissa yksityiset ja valtion maat kohtaavat, asiaan liittyy jonkin verran käytännön haasteita ja vastuukysymyksiä. Ojasta allikkoon -hanke keskittyy erityisesti yksityismaiden problematiikkaan sekä yhteistyömallien pilotointiin.

Soiden vesienpalautukseen ja ennallistamiseen soveltuvien alueiden kartoitus paikkatietomenetelmillä

Hankkeen keskeinen tehtävä on tunnistaa kaikki Iijoen valuma-alueen vesien ohjaamiseen soveltuvat suoalueet paikkatietomenetelmillä. Menetelmän kehittämiseksi Iijoen valuma-alueelta valittiin neljä pilottialuetta, joilla tarkastettiin maastossa vesien virtausreitit ja vesien palauttamisen mahdollisuudet ojitusalueelta suolle korkeusmittausten avulla. Samalla suunniteltiin mahdolliset johdeojien ja padotusten paikat. Tarkennettuja tietoja verrataan käytössä oleviin kaukokartoitusaineistoihin.

Hankkeen paikkatietoasiantuntijat rakentavat parhaillaan nettiselaimella toimivaa työkalua, jonka avulla kartalle piirtyy metsätalouskäytön ulkopuolella oleville kitu- ja joutomaan suokuvioille alueita, joihin olisi mahdollista johtaa vesiä pidättymään, sekä valuma-alue, josta vesi kerääntyy suolle. Piirtynyt alue suolla huomioi metsän kasvua suojaavan kuivavaran, joka Luonnonvarakeskuksen määritelmän mukaan on n. 40 cm. Suolle kaivettavan johdeojan paikka määräytyy maaston kaltevuuden ja pintavesien luontaisten kulkureittien perusteella. Kun kartoitusmenetelmä ja työkalu saadaan toimimaan luotettavasti, on se helppo laajentaa koko Suomen kattavaksi.

Toteutus ja rahoitus

Hankkeen tavoitteena on tarjota riittävät tekniset tiedot toimintamallista ja kustannuksista sekä käytännön ohjeet ja työkalut suunnittelijoille, jotta vesienpalautusta voidaan toteuttaa muiden metsänhoitotoimenpiteiden, kuten hakkuiden ja kunnostusojitusten yhteydessä.

Vesien palauttamista ja soiden ennallistamista voidaan edistää myös erillisinä luonnonhoitohankkeina osana kokonaisvaltaista valuma-aluesuunnittelua. Esimerkiksi uusi metsätalouden kannustejärjestelmä METKA tullee edellyttämään valuma-aluetasoista suunnittelua ja yhteistyötä maanomistajien välillä.

Käytännön toteutuksen näkökulmasta edessä on vielä monia selvitettäviä kysymyksiä, kuten suokohteiden luokitteluun ja priorisointiin liittyviä valintoja.

Yksityisen maanomistuksen sirpaleisuus ja heterogeenisyys aiheuttaa myös harmaita hiuksia, kun perinteisten yksityisten metsänomistajien lisäksi on metsäyhtymiä, yhteismetsiä, kuolinpesiä, kuntien, seurakuntien, yritysten sekä runsaasti lisääntyviä sijoitusrahastojen metsiä. Yhden, kahden tai kolmen maanomistajan kanssa on helpompi neuvotella kuin kahdenkymmenen eri maanomistajan kanssa.

Koeponnistettavana ovat myös vastuukysymykset ja korvausperiaatteet esim. mahdollisen vettymishaitan vuoksi tai jos kitu-/joutomaakuviota käytetään toisen mailta tulevien vesien vesiensuojelurakenteena.

Rahoituksen osalta näkymät ovat sikäli valoisat, että nykyisen KEMERAn ja tulevan METKAn lisäksi tarjolla on Kunta- ja Järjestö-Helmen avustuksia, mutta myös yksityisiä rahoitusmahdollisuuksia. Oikeudenmukaisen siirtymän rahasto taas saattaa taipua turvetuotannosta poistuvien alueiden ennallistamiseen, kuten myös kunnianhimoisiin selvityshankkeisiin. Joissain tapauksissa johdeojien tekeminen soille voi olla kustannustehokasta metsänhoitotoimenpiteiden yhteydessä toteutettuna, jos sen avulla voidaan välttää vastaavasti ojan perkaamista.

Lähitulevaisuudessa kortit jaetaan uudestaan, kun EU:n biodiversiteettistrategian mukaisesti jopa 30 % maa- ja vesialueista tulisi suojella ja valmisteilla oleva ennallistamislainsäädäntö voi koskettaa jopa kolmasosaa Suomen metsistä, soista ja turvepelloista, joita tulisi palauttaa lähemmäs niiden luonnontilaa. On mahdollista, että soille perustettavista suojelualueista tulee jopa kysyntää. Suojeluun soveltuvien alueiden kriteereistä ei ole kuitenkaan vielä päätetty.

Entä miten EU:n taksonomia-asetuksen ilmasto- ja ympäristökriteerit, sertifiointien päivittäminen, luonnonsuojelulain uudistamisen myötä tulevat ekologiset kompensaatiot, suojelualueiden vuokraus ja jopa mahdollinen päästökauppa tulevat näkymään kokonaiskuvassa?

Ojasta allikkoon -hanke jatkuu 2022 marraskuuhun asti, jolloin toivottavasti mahdollisimman moni avoin kysymys on saanut vastauksen ja voimme viedä viestiä ministeriöihin toimintamallin jalkauttamiseksi.

Ojasta allikkoon -metsätalouden vesiensuojeluhankkeen tiimin puolesta,

Lauri Rantala
Iijoen kehittämiskoordinaattori, Iin Micropolis
www.micropolis.fi/ojasta-allikkoon

Pääkuva: Veden ohjaus suolle. Kuvaaja Jani Antila, Tapio Oy.