Säännöstely

Jänisjoen vesistöalue

Jänisjoen vesistöalue sijaitsee Pohjois-Karjalassa, Tohmajärven, Joensuun, Kontiolahden ja Ilomantsin kunnissa. Noin puolet vesistöalueesta sijaitsee Venäjän puolella. Vesistöalueen keskusjärvi Suomen puolella on Melakko-Loitimo (pinta-ala 14,7 km2). Jänisjoen alaosa eli varsinainen Jänisjoki alkaa Loitimon kanssa samassa tasossa olevan Melakkojärven luusuasta, jossa sijaitsee Ruskeakosken voimalaitos. Jänisjoen pituus Ruskeakosken voimalaitokselta Venäjän rajalle on noin 50 kilometriä jokimainen Tanikkajärvi mukaan luettuna. Jänisjoki laskee Venäjän puolella sijaitsevaan Jänisjärveen ja siitä edelleen Läskelänjokena Laatokkaan. Jänisjoen vesistöalueen kokonaispinta-ala on vajaat 4 000 km2, josta Suomen puolella on noin 2 000 km2. Valtakunnanrajan kohdalla Värtsilässä Jänisjoen valuma-alueen järvisyys on 6 %.

Jänisjoessa on neljä voimalaitosta: Ruskeakoski, Vihtakoski, Saario ja Vääräkoski. Joki on lähes täysin porrastettu lukuun ottamatta putouskorkeudeltaan matalia koskia, jotka sijaitsevat Ruskeakosken alapuolella (Peltokoski), Vihtakosken alapuolella (Kattilakoski) ja Vääräkosken alapuolella (Patsolankoski). Jänisjoen putouskorkeus Melakko-Loitimosta valtakunnanrajalle on yhteensä noin 45 metriä. Voimaloiden yhteenlaskettu putouskorkeus on 42,3 metriä. Jänisjoessa ei ole koskia myöskään valtakunnanrajan ja Jänisjärven välisellä vajaan kymmenen kilometrin matkalla.

Jänisjoen voimalaitoksista ensimmäinen rakennettiin vuonna 1908 ja viimeinen vuonna 1957. Voimalaitosten tuottama vuosienergia on keskimäärin noin 37 GWh ja kokonaisteho noin 8 MW. Voimalaitosten rakennusvirtaamat vaihtelevat: pienimmät ovat Ruskeakosken ja Vihtakosken 21 m3/s, suurimmat Saarion ja Vääräkosken 29 m3/s. Suurin putouskorkeus, 20 metriä, on Ruskeakosken voimalaitoksella.

Jänisjoen vesistöalueen säännöstely

Melakko-Loitimoa on säännöstelty jo 1930- ja 1940- luvuilla, mutta säännöstelyyn ei tuolloin ollut lupaa eikä sen voimakkuudesta ole täsmällistä tietoa. Nykyinen säännöstely perustuu pääasiassa Itä-Suomen vesioikeuden päätökseen 27.11.1981. Melakko-Loitimon säännöstely on melko voimakasta järven pieneen keskisyvyyteen nähden. Erityisesti vedenkorkeuden talvialenema on voimakas. Vuonna 2009 valmistuneessa Jänisjoen säännöstelyn kehittämishankkeessa vesistönkäyttäjien kesken sovittiin säännöstelykäytännöistä, jotka ennakoivat vesitilanteen muutokset aikaisempaa paremmin. Kehittämistyön tavoitteena oli parantaa mm. vesistön virkistyskäytön edellytyksiä. Jänisjoelle mm. sovittiin jatkuvasti käytössä oleva minimivirtaama.

Myös Melakko-Loitimon yläpuolista Eimisjärveä (7,2 km2) on säännöstelty uiton tarpeisiin jo 1930-luvulta alkaen. Nykyinen säännöstely perustuu Vaasan hallinto-oikeuden lupapäätökseen 13.4.2000. Eimisjärven säännöstely on varsin lievää ja vedenkorkeusvaihtelut pieniä erityisesti kesällä ja syksyllä. Sekä Eimisjärven että Melakko-Loitimon säännöstelylupien haltija on Pohjois-Karjalan Sähkö Oy.

Jänisjoen vesistöalueen säännösteltyjä järviä on mahdollista tarkastella kartalla.

Säännöstelyn kehittäminen

  • Jänisjoen säännöstelyn kehittämishanke toteutettiin vuosina 2007–2009
  • Säännöstelysuositusten toteutumisesta ja vaikutuksista on julkaistu raportti vuonna 2017