Ilmastonmuutoksen vaikutukset silakkaan ja kilohailiin ovat moninaiset – lämpeneminen, suolapitoisuuden väheneminen ja rehevöityminen avainasemassa

Itämeren lämpeneminen lisää vuosittain syntyvien silakoiden määrää, mutta suolapitoisuuden väheneminen siirtää kantoja nykyistä etelämmäksi. Rehevöitymisen vaikutukset voivat lisätä silakan saaliita, mutta myös pilata kutupaikkoja.

Itämeren lämpenemisellä näyttäisi olevan suotuisia vaikutuksia silakan ja ehkä myös kilohailin lisääntymisen kannalta.

− Pohjoisella Itämerellä silakka on hyötynyt viime vuosikymmenten erityisen lämpimistä kesistä, esimerkiksi vuosina 2014 ja 2018 Pohjanlahdella syntyivät runsaat silakan vuosiluokat. Silakat hyötyvät lisäksi lyhyistä jäätalvista pitkien sijaan, mikä tekee vuosiluokista vahvempia, Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Jari Raitaniemi kertoo lämpötilamuutosten vaikutuksista.

Riianlahdella ja Suomenlahdella silakat ovat nykyään pienempiä kuin Pohjanlahdella.

− Syy voi olla lämpimämmissä olosuhteissa ja tiukassa ravintokilpailussa. Suomenlahdella ravinnosta kilpailevat kilohaili ja silakka, kun taas Riianlahdella ravintokilpailua on lähinnä pelkkien silakoiden kesken. Riianlahteen verrattuna Selkämeressä on syvyyttä, ja happea riittää pohjalla sekä sopivaa ravintoa silakoille, Raitaniemi kertoo.

Silakoiden määrä voi vähentyä ja muikkujen kasvaa Perämerellä

Itämeren makeutumiskehityksen jatkuminen on oletettavaa tulevina vuosikymmeninä. Silakka viihtyy parhaiten Itämeren suolaisimmissa osissa. Kun suolapitoisuus Perämerellä vähenee, silakat voivat vähentyä siellä, sillä ne ovat siellä jo sietokyvyn rajoilla vähän suolaisuuden vuoksi.

− On odotettavissa, että heikosti suolaa sietävien muikkujen määrä Perämerellä kasvaa, jos suolapitoisuus edelleen vähenee. Selkämeressä silakan kasvu voi säilyä kohtalaisena, vaikka suolapitoisuus laskisi, Raitaniemi kertoo.

Kilohaili kutee Itämeren pääaltaan keskiosien syvänteissä vapaassa vedessä. Kilohailin vetäytyminen etelämmäksi suolapitoisuuden vähenemisen vaikutuksesta saattaa parantaa silakan tilannetta eteläisillä merialueillamme.

Luonnonvarakeskuksen tutkijan Jukka Pönnin mukaan silakan ja kilohailin esiintymiseen levinneisyysalueillaan vaikuttaa myös turskan saalistus. Turska, jonka pääravintoa kilohaili on, suosii suolaista vettä, joka on edellytys sen lisääntymiselle.

− Tällä hetkellä turskaa esiintyy lähinnä vain eteläisellä Itämerellä ja turskakannan tila on erittäin huono, Pönni sanoo.

Rehevöitymisen vaikutukset arvaamattomia

Ravinnemäärät voivat kasvaa ilmastonmuutoksen vaikutuksesta Itämerellä lisääntyvien talvivalumien vuoksi. Rehevöitymisen vaikutukset saattavat olla suotuisia tai epäsuotuisia silakalle.

− Rehevöityminen voi sopivan eläinplanktonin runsastumisen avulla lisätä saaliita, mutta toisaalta pilata kutupaikkoja, jolloin vaikutus voi kääntyä kielteiseksi, Raitaniemi sanoo.

Ilmastonmuutoksen vaikutukset kalastukseen näkyvät jäätalvien lyhenemisessä. Vedet ovat auki yhä useammin ympäri vuoden, mikä tekee läpi talven troolaamisesta mahdollista.

− Silakoiden olinpaikkojen ja kulkureittien ennakoiminen on vaikeampaa, mikä saattaa olla seurausta lämpöolojen muuttumisesta, Raitaniemi sanoo.

Ilmastonmuutoksen vaikutukset silakkaan ja kilohailiin

  • Lämpeneminen lisää erityisesti Selkämeressä pyyntikokoon kasvavien silakoiden määrää.
  • Suolapitoisuuden väheneminen johtaa todennäköisesti silakan ja kilohailin vetäytymiseen pohjoisimmilta elinalueiltaan ja haittaa kilohailin lisääntymistä.
  • Rehevöityminen voi lisätä silakan ravintoa ja saaliita, mutta kutupaikkojen pilaantumisen vuoksi saaliit voivat myös vähentyä.
  • Muikun osuus Perämerellä ja mahdollisesti Selkämeressä Merenkurkun lähellä voi kasvaa.
  • Kalastuksessa on varauduttava uusiin haasteisiin.

Lähde: Luonnonvarakeskus

Julkaistu: 5.6.2019

Tämän tiedon on tuottanut