Ilmastonmuutoksen vaikutukset pohjaveteen

Suuressa osassa maata vallinnut hyvin lauha talvisää on herättänyt monet miettimään ilmastonmuutosta. Usein mielletäänkin, että ilmastonmuutoksella tarkoitetaan vain ilmaston lämpenemistä, vaikka todellisuudessa ilmastonmuutoksen seurauksena erilaiset sään ääri-ilmiöt lisääntyvät.

Suomessakin on esiintynyt viime vuosikymmenen aikana ääri-ilmiöitä: kesät ovat olleet kuivia ja lämpimiä, on ollut toistuvia rankkasateita ja suurta vaihtelua todella kylmistä ja runsaslumisista talvista leutoihin ja vähälumisiin talviin. Suomen ympäristökeskus on viimeisen kymmenen vuoden ajan tehnyt selvityksiä ilmastonmuutoksen vaikutuksista sekä sopeutumistarpeista vesihuollon näkökulmasta, koska Suomen vesihuolto perustuu 65% pohjaveteen ja tekopohjaveteen raakavesilähteenä.

Vuodenajat, maantieteellinen sijainti ja ilmasto-olosuhteet vaikuttavat suuresti pohjaveden pinnankorkeuksiin. Pohjaveden kierto on pienissä ja keskisuurissa pohjavesimuodostumissa suhteellisen nopeaa, mutta suurissa pohjavesimuodostumissa, joihin yhteiskunnan vedenhankinta kohdistuu, ovat muutokset hitaita. Pitkäaikaisen pohjavesiseurannan havaintoja voidaan käyttää mallina ennustettaessa pohjaveden riittävyyttä eripuolilla Suomea eri vuodenaikoina.

Pitkäaikaisten pohjavesiskenaarioiden perusteella pohjaveden pinnat laskevat ilman lämpötilan kohoamisen seurauksena merkittävästi Keski- ja Pohjois-Suomessa ja hieman myös Etelä-Suomessa. Pohjaveden pinnat laskevat etenkin loppukesällä ja syksyllä, koska kevät aikaistuu ja sulamisvesien pohjavesivarastoja täydentävä vaikutus vähenee kesän kuivuusjaksojen pidentyessä. Kesäkauden haihdunnan määrän lisääntyminen sekä kasvukauden pidentyminen vaikuttavat myös pohjaveden pinnankorkeuksiin.

Syksyisin sadannan lisääntyminen edesauttaa pohjavesivarastojen täydentymistä. Sateisemmat ja pidemmät syysjaksot hidastavat routakerroksen muodostumista ja pidentävät siten pohjavesivaraston täydentymisaikaa. Talvisin lumen toistuvat sulamisjaksot lisäävät pohjavesivarastojen täydentymistä etenkin Etelä- ja Keski-Suomessa. Talven lyheneminen taas johtaa yleisesti nykyistä ylempiin pohjavedenkorkeuksiin talvella ja alkukeväällä.

Kuivien kausien yleistyminen ja pidentyminen lisää pohjavesivarojen varassa olevalle vesihuollolle aiheutuvia riskejä ja ongelmia. Vedenlaatu voi heiketä, ja tämä aiheuttaa lisääntyneen tarpeen vedenkäsittelylle. Pohjaveden pintojen alenemisen seurauksena voi kaivojen veden riittävyydessä olla ongelmia, jos kaivon siiviläosuudet on rakennettu liian korkealle tai liian lyhyelle osuudelle. Pohja- ja pintavedet ovat vuorovaikutuksessa ja pohjaveden pintojen ollessa alhaalla voi rantaimeytyminen lisääntyä, jolloin järvien ja jokien vedenlaatu voi heikentää lähellä rantaa sijaitsevien kaivojen vedenlaatua. Kuivuus vaikuttaa myös pohjavesiriippuvaisiin ekosysteemeihin.

Märkänä vuonna pinta- ja pohjaveden vuotuinen vuorovaikutus lisääntyy enemmän kuin kuivana vuonna, jolloin tulvat ja rankkasateet lisäävät mahdollisuutta pintavesien pääsyyn vedenottokaivojen rakenteisiin, jos kaivon sijainnissa ei ole huomioitu riskiä. Yksityiskaivoissakin on tärkeää tarkkailla kaivon rakenteiden kuntoa, ettei märkänä vuonna pintavalunta päädy kaivoveteen huonontamaan veden mikrobiologista ja kemiallista laatua. Leutona ja märkänä talvena voi talvimyrskyissä roudaton maaperä aiheuttaa myrskytuhoja, kuten puiden kaatumisia sähkölinjoille, jolloin vedenjakelukin voi häiriintyä.

Kaikkiaan on kuitenkin hyvä tiedostaa, että ennusteiden mukaan ilmastonmuutoksen ei ennusteta vähentävän Suomen pohjavesivarantojen kokonaismäärää, vaikka vuodenaikaisvaihtelut voivat ajoittain aiheuttaa haasteita veden riittävyydessä.

Mirjam Orvomaa
Hydrogeologi
Suomen ympäristökeskus, Syke