Hyödyntämätöntä potentiaalia? Aktiiviset vapaaehtoiset mukaan vesistöseurantojen kehittämiseen

Kansalaistieteeseen sisältyy lupauksia laajentuvista aineistonkeruun ja tutkimusasetelmien mahdollisuuksista sekä tiedontuotannon demokratisoitumisesta. Käytännön havainto- ja tutkimustoiminnan toteutusten kirjavuuden myötä kuitenkin myös kansalaisten osallistumismahdollisuudet tai uudet tutkimukselliset avaukset toteutuvat eri tavoin. Mitä lisäarvoa vapaaehtoisten kanssa yhdessä toteutettu havainnointi voi tuoda vesistöseurantaan? Miten kansalaishavainnointia voisi kehittää hyödyttämään mielekkäästi sekä kansalaisia että ympäristöhallinnon vesistöseurannan asiantuntijoita?

Näihin kysymyksiin etsittiin vastauksia vesistöseurannan asiantuntijoiden ja aktiivisten, Järvi-meriwiki –verkkopalvelua päivittävien kansalaishavainnoijien yhteisessä työpajassa. Työpajan järjesti Kansalaistiedettä arkiympäristöstä (KARKKI) -hanke, jossa kansalaisten roolia ja osallisuutta lähiympäristöjä koskevassa päätöksenteossa pyritään laajentamaan lisäämällä vuoropuhelua toimijoiden välillä. Työpajakeskustelu kiertyi kahden teeman ympärille: millaista tietoa kansalaishavainnoinnilla voidaan vesistöseurantojen yhteydessä koota ja miten kansalaishavainnointia voisi kytkeä paremmin osaksi ympäristöhallinnon vesistöseurantaa.

Suomen ympäristökeskuksen (Syke) ylläpitämä Järvi-meriwiki kokoaa yhteen Suomen järviin ja merialueisiin liittyviä kansalaishavaintoja ja viranomaistietoja. Se tarjoaa kenelle tahansa mahdollisuuden oman havaintopaikan ylläpitämiseen ja havaintojen tallentamiseen. Aktiivisia kansalaishavaintojen kirjaajia on alustalla kesäkuukausina noin 200 ja talvikaudellakin lähes 50. Työpajassa keskustelua virisi erityisesti Järvi-meriwikin ja muiden tietotuotteiden kehittämisestä sekä kansalaishavainnoinnin historiasta, kansalaistieteen merkityksestä, haasteista ja hyödyistä. Järvi-meriwiki koetaan merkitykselliseksi, ja olemassa olevan positiivisen kierteen vahvistamiseksi pohdittiin, miten onnistumisia ja hyviä esimerkkejä voitaisiin jakaa laajemmin.

Tiedon laatu pohdituttaa molempia puolia

Asiantuntijatyössä tiedon laatukriteerit ovat keskeinen asia, mutta vähemmän huomiota on kiinnitetty siihen, mitä kansalaishavainnoijat ajattelevat kansalaistieteen avulla tuotetun tiedon laatuun liittyvistä kysymyksistä. Työpajassa selvisi, että tiedon laatu askarruttaa molempia osapuolia: myös vapaaehtoiset havaitsijat kantavat huolta kansalaishavaintojen laadusta ja käytettävyydestä. Heillä on paljon ymmärrystä tiedon laatuun vaikuttavista tekijöistä sekä hyviä ehdotuksia tiedon laatuun liittyvien kysymysten ratkaisemiseksi. Työpajan keskeinen viesti onkin, että tiedon laatu ja siihen liittyvät huolet ovat kansalaistieteen haaste, jota voidaan ja jota tulisi työstää ja ratkoa yhdessä.

Yhtenä ratkaisuaihiona työpajassa nousi esiin, että monissa seurattavissa ilmiöissä havaintojen suuri määrä kompensoi yksittäisten havaintojen laatua ja lisäksi parantaa paikallistiedon tarkkuutta. Esimerkiksi sinilevä- ja jään paksuusseurannat hyötyvät suuresti kansalaisten tekemistä havainnoista. Vapaaehtoisilla itsellään on ensikäden näkemystä siitä, miten havaintojen määrää voitaisiin lisätä. Havainnointiin esimerkiksi motivoi se, että havainnoinnin hyöty tieteellisen tiedon ja lähivesiä koskevan ymmärryksen kartuttamisessa tuodaan paremmin esiin. Havainnointia helpottaa, jos tarjolla on selkeitä ja saavutettavia ohjeita tai koulutusta ja jos käytössä on edullisia havainnoinnin apuvälineitä tai mittareita. Myös yhteistyö erilaisten kumppanitoimijoiden kanssa voi kasvattaa havaintojen määrää.

Työpajan taustatietona käytetiin kahta KARKKI-hankkeessa toteutettua, aktiivisille Järvi-meriwikin (n=85) ja Syken vesistöseurannan asiantuntijoille (n=12) kohdennettua kyselyä. Kansalaishavainnoijille kohdennetun kyselyn tavoitteena oli kartoittaa havaintojen laajuus ja lähtökohdat Järvi-meriwikiin viime aikoina havaintoja tehneiltä. Aktiivihavainnoitsijoiden halu auttaa vesistöjen tutkimusta oli tulosten perusteella merkittävin motivaatio tehdä havaintoja Järvi-meriwikiin.

Oikeat ilmiöt kansalaishavainnoinnin tarkasteltavaksi

Kansalaishavainnointi tuo lisäarvoa vesistöseurantoihin kahdella tavalla: se voi ensinnäkin täydentää tietoja tekijöistä, joita viranomaiset jo seuraavat tai se voi toisaalta olla ilmiöpohjaista, jolloin sen avulla voidaan seurata ympäristön äkillisiä ja yllättäviä muutoksia. Paikallisesti voi olla tärkeää seurata esimerkiksi tiettyjä huolta herättäviä tapahtumia, kuten äkillisiä muutoksia, jotka eivät välttämättä näy keskiarvomittauksissa. Työpajassa ideoitiin myös täysin uusia seurantakohteita. Esimerkiksi vesistöjen tummuminen on ilmiö, joka huolettaa laajasti eri tahoja, mutta jonka seurantaan ei ole vielä olemassa laajemmin käytettäviä menetelmiä.

Lisäarvoa syntyy myös, kun havainnointi lisää ympäristötietoisuutta. Monet yhdistykset ja toimijaryhmät tekevät arvokasta työtä kampanjoidessaan ja kerätessään havaintoja. Tämä on samalla laajaa ympäristökasvatustyötä, johon Syken kaltaiset toimijat eivät pysty tai ole tarkoitettuja tekemään. Kansalaishavainnointi voi lisätä sitoutumista lähiympäristöihin ja se voi vahvistaa jopa paikkaan sidottua identiteettiä. Tällä on olennainen merkitys sekä toiminnan jatkuvuuden että omasta lähiympäristöstä huolehtimisen kannalta.

Uudet tavat jakaa yhdessä koottua tietoa

Niin aktiivisten osallistujien kuin vesistöseurantaa työkseen tekevien näkökulmasta kansalaistiedettä ei ole vielä kunnolla hyödynnetty. Hyödyntämättömän potentiaalin käyttöön saamista edistäisi kansalaishavaitsijoiden ja seuranta-asiantuntijoiden yhteistyön pohjaaminen jaettuun visioon siitä, mitä kansalaistieteellä halutaan saavuttaa ja millaisia tarpeita se voisi täyttää myös tulevaisuudessa. Sen lisäksi, että ympäristöseurannat toteuttavat ympäristöhallinnon tarpeita, kansalaishavainnointia hyödyntävän seurannan tulee vastata myös laajeneviin, kansalaislähtöisiin tai paikallisten yhteisöjen tarpeisiin. Laajat ympäristömuutokset esimerkiksi ilmastonmuutoksen seurauksena tuovat mukanaan uusia huolia ja tiedontarpeita. Myös ympäristömuutosten hillitseminen tai niihin sopeutuminen edellyttää sitä, että kansalaisten tietotarpeisiin vastataan.

Työpajan monet hyvät ideat siitä, miten vuorovaikutusta voisi kehittää ja kynnystä havaintojen tekemiseen madaltaa, ovat toteutettavissa suhteellisen pienin panoksin. Esimerkiksi kirjastot toimivat nykyään urheiluvälineiden ja pelien lainaamoina, joten niihin voisi tuoda myös erilaisia ympäristömittalaitteita lainattaviksi havaintojen tekemistä varten. Tiedonkeruun vaiheita, sovelluksia ja lomakkeita voitaisiin kehittää yhdessä ja aktiivihavainnoitsijat hyötyisivät myös erilaisista muistutuksista tai suorista tietopyynnöistä.

Yleisellä tasolla kansalaistieteen ja -havainnoinnin statuksen nostaminen koettiin tärkeäksi. Tätä voisi tehdä esimerkiksi panostamalla monipuolisten, käyttäjien tarpeisiin vastaavien havaintoaineistojen visualisointien, yhteenvetojen ja koosteiden tekemiseen. Konkreettinen esimerkki on säätietoihin yhdistetty sinileväopas, jonka avulla voisi seurata ja ennakoida oman lähivesialueensa tilan muutoksia. Toisaalta esimerkiksi vertaiskokemukset havainnoinnista voivat tuoda esiin havainnoinnin hyötyjä ja motiiveja ja siten innostaa muita vapaaehtoisia mukaan toimintaan.

Kansalaishavainnoinnin kehittämisen ei tule tapahtua vain seurannasta vastuussa olevien asiantuntijoiden toimesta. Parhaimpiin tuloksiin päästään vuoropuhelua lisäämällä ja yhteisellä ideoinnilla ja toteutuksella. Nyt järjestetty työpaja osoitti, että tällaiseen vuoropuheluun ja yhteiseen ideointiin on selkeä kysyntä!

Kirjoittajat:

Elise Järvenpää, Virpi Lehtoranta, Matti Lindholm, Taru Peltola ja Suvi Vikström. Kirjoittajat ovat Kansalaistiedettä arkiympäristöstä (KARKKI) -hankkeen tutkijoita ja asiantuntijoita Suomen ympäristökeskuksessa.