Julkaistu: 15.3.2023
Hoitokalastusta vai särkikalojen kaupallista pyyntiä osana monipuolista vesienhoitoa?
Vesistökunnostusverkoston toisessa blogikirjoituksessa Jussi Vesterinen pohtii, miten hoitokalastukset saataisiin kaupallisesti kannattavaksi osaksi vesienhoitotyötä.
Hoitokalastus on rehevöityneiden järvien kunnostustyökalujen jakoavain tai ruuvimeisseli: sille on melkein aina tarvetta ja se löytyy lähes jokaisesta työkalupakista (hoito- ja kunnostussuunnitelmasta). Se on työkalu, joka toimiakseen vaatii alkuun riittävästi tehoa ja sen jälkeen sitoutumista jatkuvaan ylläpitävään hoitokalastukseen ja seurantaan. Miten taata hoitokalastuksen jatkumo, kun moniongelmaiset järvet kaipaavat muitakin toimia ja rahat eivät riitä kaikkeen?
Vastaus kysymykseen on taloudellisesti kannattava hoitokalastusmalli, missä särkikalaa pyydetään kaupallisesti jalostajille elintarvikkeeksi tai muihin innovaatioihin. Mallia pilotoitiin taannoin TANAKKA-hankkeessa (Forsman ym. 2020). Kun pyydetystä kalasta saadaan riittävä korvaus, on toiminta kannattavaa ja kalastusta voidaan tehdä pitkäkestoisesti. Silloin myös vesistökunnostajan rahaa säästyy ja sitä voidaan käyttää muihin tarpeellisiin toimiin.
Hoitokalastuksella saavutetut positiiviset vedenlaatuvaikutukset laimenevat yleensä muutamassa vuodessa hoitokalastusjakson jälkeen (Bernes ym. 2015). Tähän vaikuttaa suuresti se, ettei kalastusta jatketa ja tilanne pääsee palautumaan entiselleen, mutta osaltaan myös se, että hoitokalastusjakson jälkeisessä seurannassa ja dokumentoinnissa on puutteita.
Toisinaan hoitokalastuksella saavutetaan heti varsin pysyviä positiivisia vedenlaatuvaikutuksia, toisinaan taas tilanne palaa nopeasti ennalleen. Syitä tähän ei vielä riittävän hyvin tunneta, mutta joskus menestymisen salaisuus voi olla yhdistelmä samanaikaisia kunnostustoimia.
Rehevien järvien moniongelmaisuutta ilmentävät usein korkea sisäinen ja ulkoinen ravinnekuormitus, joista jälkimmäisen merkittävä vähentäminen vaatii laajan kirjon erilaisia toimenpiteitä valuma-alueella. Hoitokalastusta suositellaan usein vasta silloin, kun ulkoinen kuormitus on saatu riittävän alhaiselle tasolle, laskennallisesti määritetyn kriittisen kuormitustason alapuolelle.
Ilmastonmuutos ja sen myötä kasvava sadanta kuitenkin uhkaavat viedä tasoa koko ajan kauemmas ulottumattomiin. Tietyiltä osin voikin olla tarpeen luopua vaiheittaisesta järvikunnostuksen ajatusmallista ja miettiä yhdistelmämallia, jossa tehdään samanaikaisesti useita toimia. Myös Bernes ym. (2015) peräänkuuluttivat hyvää dokumentaatiota hoitokalastuksen kanssa samanaikaisesti toteutettavista muista kunnostustoimista, jotta löydetään parhaiten toimivia työkaluyhdistelmiä järvien hoitoon.
Iso osa hoitokalastuksista tehdään lyhytkestoisissa hankkeissa. Hoitokalastuksen jatkohankkeita voidaan perustellusti hakea, mutta jos samanaikaisesti on tarve tehdä myös muita kunnostustöitä ja hoitokalastustarvetta on monella järvellä yhtä aikaa, ei raha riitä kaikkeen. Olettaen, että hankerahoitusta ylipäänsä saadaan jatkossa hoitokalastuksen jatkamiseksi. Särkikalan pyynnistä pitäisi saada kaupallisesti kannattavaa, mikä on helpommin sanottu kuin tehty!
Länsi-Uudellamaalla olemme pyrkineet edistämään särkikalojen hyötykäyttöä paikallistoimijoiden kesken. Olemme tunnistaneet useita kiviä tiellä, joka voisi johtaa kannattavaan kaupalliseen särkikalapyyntiin. Kalan koko, lajittelu, perkaus, sesonkiluonteisuus, infrastruktuuri, logistiikka, kalastusluvat, kalastajien vähyys, kalastuskulttuuri ja asenne, yleinen kustannusten nousu – lista on pitkä.
Kuluttajatkaan eivät valitettavasti huuda lautasilleen särkikalaa. Markkinoille tulleista erilaisista särkikalatuotteista innostuneena helposti huomaan itse ajautuvani ”särkikalakuplaan”, jolloin unohdan, että toistaiseksi vain ani harva valitsee lautaselleen särkeä. Jopa muikku jää täysin kuhafileen ja tarjouslohen jalkoihin, kuten YLE 29.10.2022 uutisoi. Särkikalojen kaupallinen pyynti vaatii poliittista ohjausta, lobbausta ja asenteiden muutosta ja kasvava käyttömäärä uusien tuotteiden kehitystä.
Onhan se vähintäänkin turhauttavaa lukea, miten 80 prosenttia Suomessa myytävästä kalasta tuodaan ulkomailta (mm. edelleen Venäjältä, HS. 28.2.2023), koska kotimaiset vaihtoehdot ovat liian kalliita. Kun mietitään huoltovarmuutta ja omavaraisuutta – ajankohtaisia aiheita nykyisen maailmantilanteen aikana – on kuitenkin huojentavaa, että niin järvissämme kuin rannikkoalueellammekin on suuret määrät hyödyntämätöntä, ravintoarvoiltaan erinomaista särkikalaa: yhteensä noin 50 miljoona kiloa kestävästi hyödynnettävissä vuosittain (Maa- ja metsätalousministeriö 2019).
Ei-petokalojen terveellisyydestä tiedetään toistaiseksi vähän, vaikka särkikaloissa tiedetään yleisesti ottaen olevan vähemmän myrkkyjä kuin petokaloissa. Lisää tutkimusta aiheeseen liittyen kaivataan. Särkikalojen terveellisyys voisi olla ”sertifikaatti”, joka edistäisi niiden hyödyntämistä koko kalastussektorilla ja lisäisi niiden kysyntää, kuten Mannio (2019) blogikirjoituksessaan pohti.
Särkikalojen kaupallinen pyynti osana vaikuttavaa vesienhoitotyötä voisi olla osittain ohjattua, jossa huomioitaisiin vesistöjen ekologisesti kestävä saalispotentiaali ja sopivankokoisen särkikalan riittävyys (Ruokonen ym. 2019) sekä vesienhoidollinen tarve. Vesistökunnostajan ihannenäkökulmasta se voisi olla ketjutettuna useilla järvillä tapahtuvaa pyyntiä, esimerkiksi rehevöityneen jokisysteemin järviketjun ylläpitohoitokalastusta.
Parhaimmillaan kaiken kokoinen särkikala löytäisi ostajan ja toiminta pyörisi markkinavetoisesti. Haihatteluako?
Kirjoittaja:
Jussi Vesterinen, vesistö- ja kala-asiantuntija, FT, työskentelee Länsi-Uudellamaalla järvien kunnostusten, erityisesti ravintoketjukunnostusten, parissa.
Viitteet
Bernes, C., Carpenter, S. R., Gårdmark, A., Larsson, P., Persson, L., Skov, C., Speed, J. DM. & Van Donk, E. 2015. What is the influence of a reduction of planktivorous and benthivorous fish on water quality in temperate eutrophic lakes? A systematic review. Environmental Evidence 4:7.
Forsman, T., Anttila, L., Keskinen, T., Ruokonen, T., Ruuhijärvi, J. & Ventelä, A.-M. 2020. TANAKKA – taloudellisesti kannattavan hoitokalastusmallin pilotointi ja jalkauttaminen – hanke. Loppuraportti. Pyhäjärvi-instituutti & Luonnonvarakeskus.
Maa- ja metsätalousministeriö. 2019. Särkikalat ovat vesiemme hyödyntämätön aarre.
Mannio, J. 2019. Särjen käyttökin on sallittua! Ratkaisuja-blogi, Suomen ympäristökeskus.
Ruokonen, T., Marjomäki, T. J., Suomi, I., Forsman, T., Keskinen, T. & Karjalainen, J. 2019. Sisävesien talouslajien saalispotentiaali Suomessa. Jyväskylän yliopiston bio- ja ympäristötieteiden laitoksen tiedonantoja 3/2019. Jyväskylän yliopisto. Jyväskylä.
Artikkelikuva:
Särkikalojen nuottausta Kirkkonummen Kaljärvellä syksyllä 2022. Kuva: Karoliina Salmela / Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry.
