Takaisin

Julkaistu: 9.2.2022

Tämän tiedon on tuottanut ELY-keskus

Vesistökunnostuskoulutusta uudella tavalla

Osana vesiosaamisen kehittämiseen liittyvää täydennyskoulutuskokonaisuutta järjestettiin vesistökunnostuskoulutus (6/2021–2/2022). Koulutus herätti suurta kiinnostusta ja mukaan ilmoittautui 118 henkilöä eri puolilta Suomea. Koulutus on juuri päättynyt, joten on sopiva aika tehdä alustavaa summausta koulutuksesta.

Ketkä osallistuivat koulutukseen?

Osallistujien joukosta pystyttiin tunnistamaan ainakin seitsemän eri tyyppiä taustan, työtehtävien, kokemuksen ja osaamisen perusteella.

“Osallistujatyypit”:

• Hallinnon asiantuntijat – vesistökunnostushankkeiden hallinnollinen puoli tuttua, mutta halua oppia lisää esim. valuma-alueajattelusta ja saada laajempi ymmärrys vesistökunnostushankkeista
• Projektipäälliköt – projektinhallinta-, suunnittelu- ja hankekoordinointiosaamista, mutta ei käytännön kokemusta vesistökunnostustöistä tai konkreettisten toimenpiteiden suunnittelusta ja toteutuksesta
• Hankevalvojat, lainvalvojat ja luvittajat – lupa- ja lakiasiat ovat hallussa, mutta työn pohjaksi olisi hyvä saada kattava käsitys vesistökunnostushankkeista ja erilaisten toimenpiteiden vesistövaikutuksista
• Viranomaiset – viranomais- ja lupaprosessit ovat hallussa (mm. vesilain mukaisten lupien arviointi), mutta käytännön vesistökunnostushankkeiden toteutuksesta kokemusta ei ole
• Omaa asiantuntijuutta päivittäjät ja kokonaisvaltaista ymmärrystä vesistökunnostushankkeista tavoittelevat asiantuntijat
• “Konkarit” – vähintään 10 vuotta kokemusta niin hallinnoinnin kuin käytännön vesistökunnostushankkeidenkin osalta, toiveissa oppia lisää sidosryhmien osallistamisesta, verkostojohtamisesta ja myös mm. seurantamenetelmistä ja eri kunnostusmenetelmien vaikuttavuudesta
• Opiskelijat/vastavalmistuneet – ”muilta oppijan rooli”: halu oppia, tuovat uutta ajattelua, käytännön kokemusta tai vankkaa asiantuntemusta on kertynyt vasta rajallisesti, toivovat sysäystä ammatillisella polulla

Vesistökunnostuskoulutusta oli suunniteltu erilaisten ennakkokyselyjen ja sidosryhmätapaamisten perusteella. Osaamistarpeita on avattu tarkemmin Vesitalous-lehdessä (4/2021), mutta tässä poimintaa koulutukseen kohdistuneista ennakko-odotuksista ja toiveista:

• “Toivon että koulutus vahvistaisi erityisesti luonnontieteellistä osaamista vesistöjen kunnostustarpeisiin ja toimenpiteisiin liittyen, jotta olisi paremmat valmiudet tunnistaa ja neuvoa hankkeiden toteuttajia.“
• “Projektin hallinta, toteutus, luvitus, rahoitus, yhteistyö, kokonaisvaltainen läpivienti – onnistumisia ja epäonnistumisia, miksi joku projekti ei ole onnistunut, miksi joku on onnistunut oikein hyvin.”
• “Kunnostushankkeen läpivienti kokonaisuudessaan kiinnostaa; vaiheet, aikataulutus, lupien ja suostumusten tarpeen arviointi, riskien tunnistaminen jne. Oma aihepiirin tuntemukseni on yleistasolla, nyt haluaisin syventää sitä käytännön tasolle“
• “Näkökulmani on erityisesti vesistökunnostuksen kulttuurisessa ja humanistisessa puolessa, jonka rinnalla odotan saavani paljon vertaistietoa muilta koulutukseen osallistuvilta mitä tulee erityisesti kunnostusten ekologiseen puoleen sekä tutkimustietoa ja näköalaa vesistökunnostuksen tulevaisuuden näkymiin.”
• “Toivon koulutukselta verkostoitumista muiden alan toimijoiden kanssa, tietoa hyvistä käytännöistä erilaisissa vesistöissä ja viiteryhmissä sekä uusinta tietoa vesiensuojelusta ja vesistökunnostuksista.”
• “Odotan asiantuntevaa ja tutkimustietoon perustuvaa koulutusta, paneutuvaa ja verkostoituvaa pienryhmätyöskentelyä sekä hyviä kohdevierailuja.”
• “Toivoisin saavani kattavan katsauksen erityyppisistä kunnostushankkeista, niissä käytettävistä menetelmistä ja toteutuksesta ja niiden haasteista sekä lainsäädännön haasteita/huomioitavista seikoista kunnostushankkeissa.”

Koulutuksen osallistujajoukko olikin varsin monimuotoinen ja -taustainen ja heidän toiveensa ja odotuksensa koulutukselle olivat hyvin erilaisia. Tämä moninaisuus oli koulutuksen toteutuksen kannalta toisaalta rikkaus, mutta toisaalta myös haaste. Erityisesti uransa alkuvaiheessa olevat kehuivat koulutuksen aikana kokeneempien kollegoiden kanssa käytyjä keskusteluja erittäin antoisiksi.

Monimuotoiselle joukolle on kuitenkin haasteellista järjestää koulutusta, jonka sisällöt vastaisivat kaikkien osallistujien tarpeisiin ja toiveisiin. Osa palautekyselyyn vastanneista kertoi asioiden käsittelyn jääneen melko yleiselle tasolle, eikä asioihin päästy tarpeeksi syvälle. Tähän vaikutti myös se seikka, että koulutuksessa käsiteltävien asioiden joukko on erittäin laaja ja aika rajallinen. Joku ehdottikin palautteessaan, että koulutuksen kohderyhmää kannattaisi miettiä hyvin tarkkaan ja jopa järjestää kaksi eri ryhmää räätälöitynä eri tasoisille asiantuntijoille. Palautteesta poimittua:

”Vielä enemmän substanssia. Mutta kun ottaa huomioon miten heterogeeninen porukka koulutukseen osallistui on ymmärrettävää, että tietynlaiseen kompromissiin on ollut pakko päätyä.”

“Koulutukselle olisi ehkä pitänyt tarkemmin määrittää kohderyhmä. Minulle suurin osa oli tuttua asiaa ja vanhan kertaamista, vaikka joka esitelmässä varmaan tuli joku pieni uusi juttu. Oma kurssi perustiedoille ja toinen kurssi sitten niille, joilla jo perustiedot on.”

Koulutuksen taustalla oli kuitenkin vahva tahtotila tarjota koulutusta mahdollisimman monelle ja tarkoituksena on ollut, että aktiivisen osallistumisen ja erilaisten oppimismenetelmien kautta samalla koulutuksella pystytään vastaamaan laajemman joukon tarpeisiin. On kuitenkin selvää, että vesistökunnostuksiin liittyy hyvinkin spesifejä osaamistarpeita, joihin kaivataan täsmennettyä koulutusta.

Koulutuksen sisältö ja toteutustapa

Koulutuksen sisältöteemoja olivat vesiekosysteemien toiminta ja muuttuneisuus, valuma-alueen vaikutus vesistöihin, vesistöjen erityispiirteiden ja ongelmien tunnistaminen sekä toimenpiteen valinta, kunnostushankkeen eteneminen ja hallinnointi, vaikuttavuuden seuranta sekä yhteistyö ja verkostot.

Taulukko: Koulutuspäivien teemat, sisällöt ja luennoitsijat.

Yli 80 % koulutuksen palautekyselyyn vastanneista kertoi, että koulutuksen sisällöt sopivat omaan työhön. Tästä päätellen koulutuspäivien luentoteemat ja asiantuntijaluennoitsijat oli onnistuneesti valittu. Myös koulutuspäivien jälkeen osallistujat kehuivat luennoitsijoita ja aiheita poikkeuksetta. Koulutukseen saatiinkin mukaan monta oman aihepiirinsä huippuasiantuntijaa puhumaan.

Koulutuspäivät

Koulutuksen runko muodostui yhteensä seitsemästä koulutuspäivästä, jotka koostuivat yhteisistä taustoittavista asiantuntijaluennoista sekä paneeleista ja niihin liittyvistä keskusteluista. Kaiken kaikkiaan 27 eri vierailija-asiantuntijaa oli mukana koulutuksessa puhumassa, joiden lisäksi myös koulutuksen osallistujia luennoi oman erityisosaamisensa pohjalta. Alla esimerkkinä 5. koulutuspäivän ohjelma.

Koulutuspäivien kesto oli aina noin klo 9–16. Lounastauko pidettiin tunnin mittaisena, jonka lisäksi lyhyempiä taukoja pidettiin sopivissa väleissä. Kuuden tunnin koneella istumisen jälkeen opiskelijoiden tunnelmia kuvasi usein tiivistys ‘hyvä, mutta väsynyt’. Lisäksi monet kertoivat, että muut työkiireet ja muut velvoitteet haittasivat koulutuspäivään keskittymistä. Osallistujapalautteen mukaan osalla oli myös vaikeuksia sovittaa koko päivän mittaisia koulutuspäiviä kalenteriin. Koulutuspäivien pilkkominen useampiin lyhyempiin pätkiin olisi voinut olla hyvä ratkaisu varsinkin, kun ollaan etänä, eikä kenenkään tarvitse matkustaa osallistuakseen koulutuspäivään.

Sparraustiimit

Kaikille yhteisten koulutuspäivien lisäksi työskenneltiin sparraustiimeissä, missä pääpaino oli verkostoitumisessa ja tiedon jakamisessa oman tiimin kesken varsinkin henkilökohtaisiin kehittämistehtäviin liittyen. Vaikka osa osallistujista koki sparraustiimityöskentelyn olleen todella hyödyllistä, moni kertoi sparraustiimityöskentelyn haasteista ja sen toimimattomuudesta. Sparraustiimityöskentelyyn osallistumisen aktiivisuus esimerkiksi vaihteli suuresti.

Tämän tyylinen vapaamuotoinen työskentely ei ole ehkä ole tuttua, ja siten sitä olisi voinut tukea ja ohjeistaa enemmän. Liian rajattuja raameja työskentelylle ei kuitenkaan haluttu asettaa, sillä sparraustiimit olivat keskenään erilaisia eikä yksi työskentelyn tapa olisi välttämättä toiminut toiselle. Kantavana ideana sparraustiimityöskentelyssä nimittäin oli, että tiimit saisivat itse määritellä työskentelynsä ja toimintatapansa omiin sekä jaettuihin tarpeisiin, toiveisiin ja tavoitteisiin tukeutuen.

Henkilökohtaiset kehittämistehtävät

Jokainen osallistuja valitsi itselleen kehittämistehtävän aiheen, joka kehittää ja lisää omaa ammatillista osaamista, ja työsti tehtävää koulutuksen ajan oman sparraustiiminsä tukemana.  Kehittämistehtävien lopullinen muoto ja esitystapa oli vapaasti valittavissa. Osa oli perinteisempiä esityksiä, osa miellekarttoja, videoita tai laajempia raportteja. Myös aiheet olivat keskenään erilaisia ja kattoivat melko hyvin koko vesistökunnostuskentän. Osa kehittämistehtävistä esiteltiin ”virtuaalisilla messuilla” viimeisenä koulutuspäivänä. Kehittämistehtävistä laadittiin asiasanhakemisto, jonka avulla osallistujat voivat koulutuksen jälkeenkin kysellä apua muilta osallistujilta.

Kehittämistehtävissä käsiteltiin mm. virtavesikunnostusta, pienen rehevöityneen järven kunnostusta, valuma-aluekunnostuksia, luonnonmukaisia kunnostusmenetelmiä, taimenen kutualuekunnostuksia ja kutusoraikkoja, vesikasvillisuuden niittoa, vesistökunnostusten huomioimista ojitusilmoituksissa, pohjapadon vaikutusta lintuvesiin,  kunnostushankkeiden lupa-asioita, kosteikkojen ilmastokestävyyttä, veden pumppausta ja kierrätystä, jokien rantavyöhykkeiden merkitystä, raakkukannan elvytystä, turvetuotantoalueiden kunnostuksia, peruskuivatuksen ja tulvasuojelun roolia valuma-alueilla, hulevesien hallinnan lainsäädäntöä, kunnostushankkeiden neuvontaa, avustusten ongelmien haarukointia, purokohteiden priorisointia, paikkatietotyökalujen hyödyntämistä, sidosryhmätyön kehittämistä, vesiruton poistoa ja suunnittelun hankintaa.

Tutustuminen kunnostuskohteisiin eri puolilla Suomea

Oman kokonaisuuden muodostivat myös koulutuksen aikana toteutetut virtuaaliset alueosiot ja ns. maastovierailut, joissa päästiin tutustumaan kunnostushankkeisiin viiden ELY-keskuksen alueella: Varsinais-Suomessa, Etelä-Pohjanmaalla, Pohjois-Pohjanmaalla, Kaakkois-Suomessa ja Hämeessä. Virtuaalisten vierailujen toteutustapa vaihteli suuresti: joillakin kohteilla esittelijä kiersi maastossa näyttäen samalla videokuvaa kertoen kohteesta ja haastatellen toimijoita, toisella alueella taas käytettiin tarinakarttaa avuksi, kun osa luotti perinteisiin esityksiin dronevideoilla höystettynä. Jokaisessa tilaisuudessa oli paikalla hanketta hyvin tuntevia henkilöitä, joille oli mahdollisuus tehdä tiukkoja kysymyksiä hankkeen aikana opitusta.

Virtuaalisten vierailujen anti ei varmaankaan ollut ihan yhtä kokonaisvaltainen kuin oikeissa maastokäynneissä olisi ollut, mutta vastaavasti etätoteutus mahdollisti tutustumisen useampaan kohteeseen. Lisäksi osallistujista ainakin osa on oma-aloitteisesti tutustunut virtuaalisesti esiteltyihin maastokohteisiin ja syventänyt näin ymmärrystään kohteiden erityispiirteistä.

Työpajat

Koulutuksen aikana järjestettiin myös työpajoja, joissa syvennyttiin johonkin aihepiiriin tarkemmin. Nämä työpajat olivat vapaaehtoisia ja niihin jokainen osallistui oman kiinnostuksen ja aikataulun mukaan. Työpajoissa oli mukana keskimäärin 30–40 osallistujaa. Työpajatyyppiset ongelmanratkaisupainotteiset ja erilaista asiantuntijuutta yhdistävät ja soveltavat lähestymistavat tuntuivat sopivan monimuotoiselle osallistujajoukolle ja täydennyskoulutukseen erittäin hyvin. Käytännönläheisessä työskentelytavassa jokainen voi ottaa itselleen sopivan roolin oman osaamisen ja asiantuntijuuden mukaan: kokeneemmat voivat ottaa aktiivisempaa roolia ja vasta-alkajat oppia kokeneemmilta.

Esimerkiksi Joukosuo-työpaja lähti liikkeelle alueen todellisesta tarpeesta ja siinä arvioitiin todellisten aineistojen perusteella kuivatun suon ja kuivatuksen muuttaman järven tilaa. Lisäksi ideoitiin alustavaa kunnostussuunnitelmaa ja sen reunaehtoja hanketta valmistelevan tahon käyttöön. Työpaja käynnistettiin yhteisellä orientaatiolla, jossa asiantuntijat esittelivät kohteen. Alustusten jälkeen syvennyttiin tarkastelemaan ongelmia ja ratkaisuehdotuksia asiantuntijoiden johdolla pienryhmissä. Lopuksi vedettiin yhteen pienryhmien keskusteluja ja laajennettiin tarkastelua uudelleen kokonaisuuden tasolle. Osallistujat olivatkin Joukosuon työpajaan tyytyväisiä, ja eräs osallistuja totesi palautteessaankin, että vastaavanlaista työskentelyä olisi koulutuksessa voinut olla enemmän.

Vielä koulutuksen päätöspäivän jälkeen päätettiin järjestää kahden työpajan sarja, joissa tarkoituksena oli vetää yhteen koulutuksen aikana opittua ja työstää yhdessä ohjeistus siihen, miten voidaan tunnistaa ja valita kulloiseenkin tilanteeseen sopiva kunnostusmenetelmä. Kunhan tämä ohjeistus on valmiina, on se tarkoitus laittaa jakoon laajemminkin.

Etätoteutus

Etätoteutus paransi osallistumismahdollisuuksia koulutukseen. Kuitenkin myös lähitapaamisia kaivattiin verkostoitumisen lisäämiseksi, mutta koronatilanne esti lähitapaamisten järjestämisen koulutuksen aikana. Vuorovaikutuksellisuutta ja verkostoitumismahdollisuuksia pyrittiin luomaan itsenäisesti tapaavien sparraustiimien ja koulutuspäivien pienryhmätyöskentelyn kautta.

Jatkuva kehittäminen

Jokaisen koulutuspäivän päätteeksi kerättiin palautetta ja säädettiin tulevia koulutuspäiviä sen perusteella. Esimerkiksi koulutuksen alkupään luentopalautteissa toistui usein, etteivät koulutuspäivien aikana toteutetut pienryhmäkeskustelut ’lähde lentoon’ ja toivottiin, että keskustelulle varattu aika olisi säästetty luennoitsijoille. Tästä syystä pienryhmäkeskusteluja vähennettiin koulutuksen loppua kohden. Kuitenkin päätöspalautteessa pienryhmäkeskusteluja toivottiin lisää. Sopivan tasapainon löytäminen on tärkeää, muttei helppoa.

Aktiivista oppimista

Vesistökunnostuskoulutuksesta ei haluttu pelkkää luentosarjaa, jossa osallistujat kuuntelevat passiivisena luennoivia asiantuntijoita. Substanssiosaamisen lisäksi koulutuksella haluttiin uudistaa toimintamalleja yhteisöllisemmiksi ja kannustaa osallistujia jatkuvaan oppimiseen. Kunkin osallistujan aktiivinen rooli oppijana ja oman tiedon jakajana olikin tärkeä lähtökohta koulutuksessa. Tämän toteuttamisessa ei kuitenkaan täysin onnistuttu.

Koska kyseessä oli vapaaehtoinen täydennyskoulutus, oli jokaisella osallistujilla iso vastuu omasta oppimisestaan ja erityisesti yhteisissä koulutuspäivissä kuullun tiedon prosessoinnissa ja omaksumisessa. Yksi osallistujista esittikin, että koulutus olisi voinut sisältää vapaaehtoisia kurssisuorituksia, jotka tekemällä voisi ansaita enemmän opintopisteitä. Tämä voisi olla yksi mahdollinen tapa lisätä koulutuksen vaatimustasoa niille, ketkä sitä toivovat.

”Koulutuksessa olisi ollut hyvä olla esim. palautettavia välitehtäviä, joissa olisi joutunut itse pohtimaan kunnostusasioita tarkemmin. Koulutus kannusti menemään riman ali, kun ei ollut muita varsinaisia vaatimuksia kuin läsnäolo luennoilla. Oppiminen jäi oman aktiivisuuden varaan.”

Aiemmassa vesiosaamisen koulutuksessa (hydrologian ja hydrauliikan koulutus) osallistujilta tuli palautetta, että koulutus vei liian paljon aikaa eikä tehtäviä pystynyt tekemään. Motivaatio täydennyskoulutukseen pitäisikin löytyä muualta kuin pakosta ja suorittamisesta.

Mitä koulutuksesta jäi käteen?

Seurannan merkitys vaikutusten todentamisessa, mutta myös oikeiden kunnostusmenetelmien valinnassa usein pitkäkestoisen ”parantumisprosessin” aikana nousi vahvasti esille. Koulutuksessa päädyttiin jopa siihen, että usein paras lopputulos saavutetaan silloin, kun työskentely on seurantavetoista tai -painotteista. Toimenpiteitä tehdään harvakseltaan ja vasta sen jälkeen, kun selviää toimenpiteen aiheuttama vaste, aletaan suunnitella jatkoa.

Palautekyselyyn vastanneista 67 % kertoi koulutuksen vastanneen odotuksiaan, ja vastaajien koulutukselle antaman arvosanan keskiarvo oli 3,6 (asteikolla 1–5). Voitaneen siis todeta, että koulutus onnistui kokonaisuudessaan melko hyvin.

Saadun palautteen mukaan koulutuksen aikana jaettu opetusmateriaali ja virtuaalinen oppimisympäristö Moodle tukivat oppimista. Yli kolmannes vastanneista kertoi jo päässeensä soveltamaan koulutuksessa oppimaansa työssään. Koulutuksen materiaalit ja luennot hyödyttävät vesistökunnostusosaajia jatkossakin – 93 % palautekyselyyn vastanneista aikoi hyödyntää koulutuksen materiaaleja tulevaisuudessakin.

Koulutuksen osallistujilla on pääsy koulutusmateriaaleihin vielä koulutuksen jälkeenkin. Lisäksi suurimmasta osasta luennoista on tallenteet, jotka ovat avoimesti katsottavissa muillekin kuin koulutuksen osallistujille: https://vimeo.com/user91693957

Koulutuksen aikana tulikin todella paljon asiaa, jonka käsittelyssä ja omaksumisessa onkin vielä varmasti paljon tehtävää. Yksi idea voisi olla järjestää opintopiiri kollegoiden kanssa, jossa kukin perehtyisi koulutuksen materiaaleihin ja niistä keskusteltaisiin yhdessä sekä mietittäisiin tietojen sovellettavuutta omissa työtehtävissä.

Toiveena on, että tämän koulutus sai osallistujat oppimaan itsestään oppijoina, hahmottamaan oman osaamisensa rajat paremmin ja sytytti palon jatkuvaan oppimiseen ja osaamisen kehittämiseen. Toiveena on myös että spesifin vesistökunnostustietämyksen lisäksi koulutus antoi eväitä omien toimintatapojen tarkasteluun ja kehittämiseen esimerkiksi vertaisoppimisen, oman asiantuntijuuden ja verkostoissa toimimisen osalta.

Koulutuksen osalta onkin tarpeen tehdä vielä myöhemmin tarkempaa vaikuttavuuden arviointia sillä välittömät palautekyselyt eivät paljasta koko totuutta.

Koulutuksen tausta

Vesistökunnostuskoulutus (6/2021–1/2022) oli osa vesiosaamisen kehittämiseen liittyvää kokonaisuutta, joka sisältää neljä koulutusmoduulia. Vesistökunnostus oli sarjassa toisena järjestetty moduuli, joka seurasi hydrologian & hydrauliikan koulutusmoduulia. Kolmantena maaliskuussa 2022 on käynnistymässä vesioikeudellisen sääntelyn koulutus ja samana vuonna vielä vesihuollon koulutus.

Koulutukset järjestetään maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön toimeksiannosta. Koulutuskokonaisuuden tarkoituksena on ensisijaisesti parantaa valtion ympäristöhallinnon vesialan työntekijöiden osaamista työympäristön murroksessa, joka liittyy mm. toimintatapojen muuttumiseen ja resurssien niukkenemiseen. Koska sidosryhmien kanssa tehtävä yhteistyö on osa työympäristön murrosta, koulutusta on kuitenkin tarjottu myös muille kuin valtion ympäristöhallinnon virkamiehille.

Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus koordinoi kokonaisuuden suunnittelua ja toimii koulutusten tilaajana. Koulutusten hankinnat on hoidettu kilpailutuksella. Vesistökunnostuskoulutuksen toteuttamisesta vastasi Akordi Oy, joka on erikoistunut erilaisten intressien yhteensovittamiseen ja yhteistoiminnan kehittämiseen erityisesti luonnonvara-alalla. Koulutuksen aikana todettiinkin moneen otteeseen, että tätä osaamista vesistökunnostuksissa tarvitaan.

Timo Yrjänä & Annina Takala, Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus
Jonna Kangasoja, Anni Kettunen, Sini Raita-aho, Akordi Oy

Kuva: Timo Yrjänä. Minimivirtaaman määrittämiseksi järjestetty juoksutuskokeilu Iijoen latvoilla sijaitsevassa Irninjoessa